Pera tuli tunnille jälleen parin tunnin huilailun jälkeen. Yritin ratsastaa alusta asti niin, että Pera heräisi nopeasti hommiin. En tosin osannut tätä vieläkään, vaan Pera tuntui matelevan menemään. Nopean alkuravailun jälkeen saimme laukata muutaman kierroksen molempiin suuntiin maneesia ympäri reippaamassa laukassa. Innostuin vähän liikaa, jolloin opettaja toppuutteli, että ei ihan kiitolaukkaa. Neuvoksi tuli saada Peran etujalat odottamaan, että takajalat ehtivät astua alle. Sitä myöten askel pitenisi sen sijaan, että hevonen kiihdyttää vauhtia venyen samalla kilometrin mittaiseksi. Laukkaverryttely päätettiin siten, että kukin jäi omalle ympyrälleen ja alkoi lyhentää laukkaa, kunnes siirtyi siitä käyntiin. Pera lyhensi kivasti, ja hyödynsin apuna ympyrän pienentämistä. Siirtymät olivat kohtuullisia näin alkutunnista suoritettuina eikä raviaskelia tainnut mahtua paria enempää ennen käyntiä. Sain tosin uusia oikeasta laukasta käyntiin siirtymisen, sillä ensimmäisellä yrittämällä olin väännellyt Peran turhan mutkalle.
Seuraavaksi ratsastimme aluksi käynnissä, sitten ravissa loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille sekä pyöräytimme lyhyille sivuille kierrokseen nähden voltit vastakkaisiin suuntiin. Opettajalta tuli muistutus tehdä asetuksen vaihtaminen sen verran rauhassa, ettei Pera turhaan jännittyisi siitä. Koetin huolehtia tästä samalla kuin keskityin ratsastamaan tietä paremmin. Huomasin taas lähteväni mistä sattuu kiemurauralle samoin kuin palaavani kuviolta mihin sattuu. Ei tulisi koulutuomarilta hyvää sanaa moisesta. Volteilla ongelmana oli saada asetus hyvin läpi ja voltti pysymään pyöreänä. Nyt Pera tahtoi jännittyä, jolloin aloin säheltää vielä enemmän, ja soppa olikin valmis.
Opettaja neuvoi huolehtimaan sekä omasta että hevosen vasemmasta puolesta, jottemme valuisi sinne. Lisäksi koetin taas painaa ulkokättäni alas, jolloin opettaja muistutti kantamaan senkin itse. Hiljalleen voltin loppupuolet alkoivat onnistua, kun sain palasia paremmin kohdille. Kiemuraurien reititkin paranivat onneksi hieman, vaikka saisin edelleen olla tarkempi niistä samoin kuin asetuksista. Opettaja kommentoikin, että minun on uskallettava ratsastaa niinä hetkinä, kun Pera rentoutuu ja pyöristyy eikä vain jäädä ihailemaan hevosta. Helmasyntini, myönnän. Opettaja myös kyseli, miltä ravi alkoi tuntua. Tuumasin, että ihan ok, vaikkakin vähän ponnetonta. Kommenttina tuli, että Pera oli paremmin avuilla, joskin ravi oli löysää. En itse tohtinut pyytää isompaa ravia, sillä istuntani hajoaminen olisi sekoittanut pakkaa entisestään.
Väliohjelmanumerona opettaja pisti meidän tulemaan askeleenpidennyksiä lävistäjällä muutamat kerrat. Muistin suoristaa Peran hyvin ja antaa sille pari askelta aikaa ennen kuin pyysin pidennystä. Pera lähti kyllä pidentämään, mutta kohtuullisen vaatimattomasti, kun pyysin aika arasti. Opettaja muistutti pitämään ohjat käsissä jälleen kerran, jotta hevonen pidentäisi tuntumaa vasten sen sijaan, että venyy pitkäksi. Pidennysten jälkeen muistin jopa hakea ravin takaisin normaaliin, jotta ero pidennyksen ja tavallisen välillä korostuisi. Pidennysten jälkeisen kulman tosin ratsastin aika huonosti, kun keskittyminen tuntui jäävän ravisäätöön.
Laukkatehtävinä oli kouluohjelman mukaisesti nostaa laukka ravista I:ssä, tehdä pääty-ympyrä ja laukata lävistäjällä ja siirtyä käyntiin sekä nostaa laukka jälleen ravista L:ssä, tehdä pääty-ympyrä ja laukata lävistäjä lopussa raviin siirtyen. Laukat molemmissa kohdissa nousivat ok, mutta vähän hätäisesti. Opettaja ohjeisti hakemaan reippaamman ravin, josta laukka nousisi helpommin kuin hitaammasta. Tämä vinkki auttoi, ja Pera nosti laukat hyvin. I:ssä nostamisen ongelmaksi tuli se, että annoin Peran vähän painua ulos, jolloin se kertaalleen nosti vääränkin laukan, kun ei ollut varma suunnasta. Suoruuteen pitäisi siis kiinnittää paremmin huomiota. Pääty-ympyrät olivat jokseenkin ok, kunhan olisin tarkkaillut niiden muotoa tarkemmin. Nyt tuntuu, että ympyrät näyttivät kaikelta muulta paitsi ympärältä. Siirtymät laukasta raviin onnistuivat ihan ok, mutta laukasta käyntiin siirtyminen oli murheenkryyni. Ensimmäinen kerta onnistui siedettävästi, mutta sitten Pera pääsi pudottamaan raville turhan aikaisesti ennen kuin siirtyi käyntiin. Nämä onnistuivat silti paremmin kuin kisoissa, joissa keskittymiseni on herpaantunut paljon aikaisemmin, minkä seurauksena Pera on pudottanut laukan pahimmillaan heti keskikohdan jälkeen. Kisoissa täytyy muistaa ajatella laukkaamista paremmin loppuun asti sekä keretä muuttaa ajatukset käyntiteemaiseksi oikeassa kohdassa.
Videota tuijottaessa huomio kiinnityi hytkyviin jalkoihini sekä hyvin huonosti ratsastettuihin teihin. Luulen muka ratsastavani ne paremmin, mutta video paljastaa totuuden. Opettaja tuumasikin lopuksi, että jos kulmia ei malta ratsastaa harjoitellessa hyvin, miten niitä sitten kisaradallakaan osaa ratsastaa hyvin. Etenkin vasemmassa kierroksessa meno on kömpelöä. Vasen pohkeeni ei saa pidettyä hevosta oikealla reitillä, jolloin kulmat tulee mentyä oikoen. Oikeassa kierroksessa on vähän parempi ajatus kulmista, mutta ei siltikään kovin mairitteleva. Vaikka tunnista ei jäänyt kuitenkaan mikään katastrofiolo, huolehdin kyllä kisasuoritusta. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut jännittää entistä enemmän, jolloin Perakin muuttuu samanlaiseksi. Tämä ei tietenkään auta kisasuoritusta yhtään, vaan karsii pahimmillaan ne hyvätkin hetket olemattomiksi. Liekö se treenin puute vai turhan heikot hermot, kun kisat menevät harmillisesti poskelleen jännittämisen takia. Ei kai auta muu kuin keksiä hyviä rentoutusniksejä satulaan, jotta kouluradat sujuisivat edes vähän rennommin.
Videoista kiitos Noralle!
