Vaikeat vinot hypyt

Tiistaina kuvittelin meneväni reippailemaan koulutunnille, mutta ilahduin, kun tunti olikin vaihdettu estehyppelyksi. Ratsukseni opettaja oli pistänyt varsin mukavasti Potterin, ja treeniaiheena oli kaiken lisäksi tutut tehtävät aiemmalta kerralta. Alkuverryttelyn saimme mennä jälleen itsenäisesti. Potterin kanssa kertasin aika vikkelää sen, että kaasu, jarru ja ohjaus toimii. Kaikki muut paitsi kaasu toimivat aika kohtuullisesti. Jostain syystä Potter ei oikein tahtonut reipastua, vaikka koetin nohittaa sitä kevyessä istunnassa olemalla laukkaamaan pitkät sivut reippaammin. Arvelin sitten, että eiköhän ratsu lämpene, kunhan saadaan hyppyjä alle.

Ensin tulimme suoran linjan parisen kertaa miniesteinä, jolloin väliin piti pistää neljä askelta. Potterin kanssa se tarkoitti aika pitkälti ihan tavallista laukkaa. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että Potteria sai hieman patistella, jotta se pysyi tasaisessa laukassa linjan läpi. Ehdin jopa kuvitella, että ilman nohitusta se olisi saattanut survaista miniesteiden väliin viidennenkin askeleen. En onneksi jäänyt tätä odottamaan, jolloin Potter meni lopulta linjan ihan mukavasti eikä enää vaatinut hoputtamista.

Seuraavaksi tulimme kahdesti ykkösesteen ja siitä suoran linjan toisinpäin. Vinot hypyt saavat jotenkin omat pasmani sekaisin, jolloin en vain yksinkertaisesti saa ratsastettua niitä hyvin. Ensimmäisellä yrityksellä esitin hirveän tien, joka söi laukan ajaen Potterin ihan liian pohjaan. Niinpä vasen laukka ei vaihtunut oikeasti kuin vasta esteen jälkeen lennosta, joskin vähän takkuisesti. Linja piti tulla nyt kolmella askeleella, ja siihen sain nohittaa Potteria vähän reippaammin. Toisella yrittämällä tie keskihalkaisijan esteelle oli parempi, mutta nyt puolestaan annoin laukan sammua. Niinpä ei taaskaan tullut vaihtoa esteellä, vaan vasta sen jälkeen. Linja sentään sujui jälleen aikaisempaa paremmin ja rennommin kolmella askeleella.

Sitten pääsimmekin hyppäämään jo koko tehtävän eli esteet 1-5. Tuttuun tapaan tie ja vauhti ykköselle eivät olleet parhaita, jolloin laukka ei vaihtunut esteellä. Nyt Potter kuitenkin vaihtoi sen aktiivisemmin lennosta, jolloin saatoimme jatkaa kakkosesteelle. Laukka ei kulkenut vieläkään ihan toivotusti, joten tulimme vähän lähelle, mutta Potter pääsi silti vaihtamaan hypyssä laukan. Ilmeisesti minun on sittenkin helpompi johtaa laukkaa vaihtumaan vasemmalle kuin oikealle. Ainakin vasemmalle valuva istuntani tehostaa johtamistani kummasti. Onnistuneen laukanvaihdon jälkeen sihtasin Potterin linjalle, joka meni ihanan näpsäkästi. 

Vaikka tunnilla oli kahdeksan ratsastajaa, emme ihan ehtineet hypätä niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Aikaa meni vähän aina odotteluun, mutta toisaalta en ehkä olisi halunnutkaan kerjätä enempää verta nenästäni näillä inhottavan vaikeilla vinohypyillä. Loppuraveissa Potter tuntui taas vähän hyytyvän enkä enää siinä vaiheessa raaskinut hoputtaa sitä tehokkaammaksi. Annoin sille vähän pidempää ohjaa ja sallin sen jolkotella rauhassa. Tunnin aikana esteet eivät nousseet 70 senttiä korkeammas, mikä oli varmasti paikoillaan. Lorelta muksahtaminen näillä samoilla vinohypyillä kolkutteli vielä mielessä, mikä varmasti heijastui Potterin käytökseenkin. Taisin jäädä henkisen käsijarruni kanssa sen verran säätämään, ettei Potterkaan kovin kyennyt esittämään parastaan. Tämän perusteella estetunneilla saisin jatkossa ottaa tehohinkutukseen kerta toisen jälkeen vinohypyt, kun ne kerta näin vaikeilta tuntuvat.