Siirtymät tehtiin käynnistä raviin ja takaisin ja ravissa pyöräytettiin kaikkien sivujen keskelle voltit. Tuttuun tapaan käynti piti ratsastaa ennen siirtymistä raviin lyhyeksi ja napakaksi. En ollut ihan perillä hommasta, sillä aluksi en tajunnut lyhentää Peraa riittävästi. Sen moottorikaan ei ollut vielä käynnistynyt, joten ravinostot eivät olleet kauhean napakoita. Vaikka sain Peran pyöristymään käynnissä, jännityi se nostosta sen verran, että pää pääsi nousemaan ja rentouden tavoittelu alkoi taas alusta. Volteilla sain opettajalta kommenttia siitä, että asetus vain niskasta, ei kaulasta ja hevonen sitä kautta suoremmaksi. Lisäksi jalkoja piti saada paremmin hevosen ympärille tuntumalle, sillä ne tahtoivat ajoittain irrota täysin, jolloin ote hevosesta lipesi samalla. Ravivolttien jälkeen siirryttiin käyntiin, mikä onnistui ihan kivasti. Tietenkin käynti olisi saanut olla hitusen aktiivisempaa, mutta ei se onneksi ihan mönkimiseksi mennyt. Suuntaa vaihdettaessa tehtiin askeleenpidennys ravissa lävistäjällä. Meillä pidennys jäi haaveeksi, kun en saanut Peraa kuulolle enkä tätä kautta sitä ymmärtämään, että halusin pidempää askelta. Oma istunta tuntui olevan niin levällään, että ei ihme, ettei ratsu tajunnut pyyntöjäni.
Laukkakuviona vasemmassa kierroksessa oli nostaa laukka ravista pitkällä sivulla valitsemastaan paikasta. Sen jälkeen ratsastettiin normaalisti toisen pitkän sivun alkuun ja lähdettiin lävistäjälle. Pari ensimmäistä kertaa lävistäjän lopussa siirryttiin raviin, kunnes tehtiin kouluohjelman mukaisesti siirtymiset käyntiin. Ensimmäisellä kierroksella Perassa oli virtaa niin, että se taisi yrittää esittää lävistäjälle keskilaukkaa. Niinpä siirtyminen raviin oli aika hätäinen ja jäi kiireiseksi. Siitä kulman ratsastaminen järkevästi olikin aika mahdotonta. Opettaja neuvoi hakemaan vähän rauhallisempaa laukkaa, jopa vähän lyhyempääkin. Tämä vinkki auttoi kummasti ja pari muuta siirtymistä laukasta raviin olivat ihan ok. Muistin myös ratsastaa vähän paremmin tulevaa kulmaakin, kun kaikki keskittyminen ei mennyt laukan hallitsemiseen. Käyntiin siirtymiset laukasta tuottivat edelleen rutkasti ongelmia. Opettaja sanoikin, että istuntaa saisi käyttää tässä eniten, jotta siirtymä ylipäänsä onnistuu eikä ole jännittynyt. Mutta huomasin koko ajan olevani irti satulasta enkä pääseväni kunnolla istumaan. Opettaja sanoikin, että välillä jalkani olivat kokonaan irti hevosesta, mikä vaikeutti tilannetta entisestään. Yhtään järkevää siirtymistä laukasta käyntiin emme saaneet esitettyä, mutta ympyrällä samoja asioita testatessa meni vähän paremmin. Harmi vain, ettei kouluohjelmassa ole siirtyminen ympyrällä, vaan nimenomaan lävistäjän lopussa.
Oikeassa kierroksessa nostimme laukan jälleen pitkältä sivulta ravissa ja laukkasimme toisen pitkän sivun alusta lävistäjän ja siirryimme raviin uralle palatessa. Opettaja korosti edelleen istunnalla jarruttamisen merkitystä, ja kertaalleen saimme kohtuullisen siirtymän aikaiseksi. Hevosen ratsastaminen kunnolla kulmiin samoin kuin asettaminen vasemmalle ovat minulle tosin vaikeita, joten niissä emme juuri loistaneet. Huomasin kuitenkin sen, että jos sain pidettyä istuntani kasassa ja pohkeet tuntumalla, oli Pera hitusen rennompi ratsastettava. Jos taas istuntani antoi periksi, jännityi Pera liki välittömästi. Kisoissa puolestaan yleensä taidan jännittää itseni ihan tönköksi, jolloin Perakin peilikuvana liikkuu kuskinsa kaltaisesti jännittyneenä. Siirtymissä laukasta raviin huomasin myös ikävästi sen, kuinka pääsin nytkähtämään eteenpäin. En siis osannut istua jämäkästi, vaan siirtyminen tuli mukamas ylävartalolleni yllätyksenä, jolloin heilahdin aivan turhaan ja hevosta häiriten.
Loppuraveissa pyörittelimme vielä ympyröitä tavoitteena vähän hakea pidempää askelta ympyröillä. Opettaja hoksautti edelleen saamaan vasenta jalkaani taaemmas, sillä jostain syystä se tykkäsi yrittää jäädä Peran kainaloon turvaan. Asettamisessa tuli vinkkiä myös pitää hevosen niska keskempänä ja vartioida ulko-ohjalla hevosen pysymistä kohtuullisen suorana. Asettamisessa minulla onkin monesti ongelmana se, että unohdan pitää ulko-ohjan tuntumalla, kun keskityn roikkumaan paheellisesti sisäohjassa. Pienet valaistumishetket sijoittuivat siihen, kun sain ulko-ohjan tuelle ja tohdin rentoutua sisältä, jolloin Pera liikkui paremmin pyöreänä ja rennompana. Tunnin aikana sain myös kommenttia siitä, että polveni saisivat olla vähän paremmin koukussa ja jalkani muutoinkin taaempana. Korjasin asiaa aluksi väärin painamalla kantapäitä alaspäin, kun niitä olisi siis pitänyt viedä taaemmas. Jalkani eivät vain kovin halunneet tähän venyä, jolloin korjaaminen jäi vähän puutteelliseksi.
Tunnin jälkeen opettaja vielä tuumasi, että minun on saatava tasaisuuden saamiseksi jalat paremmin Peran ympärille. Käynnissä tämä vielä onnistuu ja laukassakin toisinaan, mutta ravissa jaloillani on aivan oma elämä. Ilmeisesti silloin istuntani muuttuu niin epävakaaksi enkä pysty hallitsemaan kroppaani, jolloin jalkanikaan eivät pysty jäämään rauhassa hevosen kylkiin tuntumalle. Videot paljastavatkin karusti sen, kuinka valtavasti jalkani vispaavat harjoitusravissa. Jos taas yritän saada jalkojani tuntumalle ravissa, jännittyy muu kroppani niin, että alan pomppia. Vartalon kokonaisvaltainen hallinta on siis sangen puutteellista, mikä vaikeuttaa perusratsastusta valtavasti, puhumattakaan minkään hienompien koululiikkeiden tekemistä. Tavoitteenani on saada käytyä jonkin kehonhuoltajan pakeilla, joka osaisi kertoa vartaloni vinksahduksista, jotta osaisin ohjatusti alkaa korjata niitä hiljalleen. Jospa sitä myöten oppisin tunti kerrallaan istumaan myös paremmin satulassa.
Videoista kiitos Jennille ja Kaisalle!
