Seuraavaksi treenasimme laukanvaihtoja hyppäämällä esteitä 3 (joka oli tämän harjoituksen ajan ristikko) ja 4. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ja kolmosella yritettiin vaihtaa vasen laukka oikeaksi. Ohjasin Potterin ihan päättömästi esteelle, jolloin laukka ei yllättäen vaihtunut. Potter kuitenkin vaihtoi sen hieman ravinsekaisesti itse. Neloselle tie oli parempi, mutta johtaminen unohtui, jolloin laukka jäi vaihtumatta. Pyysin vaihtoa Potterilta lennosta, mutta puhtaan vaihdon sijaan Potter vaihtoi vasemman laukan ristilaukan kautta. Toisella yrittämällä vasen laukka saatiin ihme kyllä oikeaksi, mutta se jäi sitten vaihtumatta okserilla takaisin vasempaan. Ongelmana molemmilla esteillä oli se, ettei laukka rullannut kunnolla enkä tehnyt johtamisia selvästi. Oikeaan vaihtaessa säädin jotain ohjalla, mutta unohdin oikean pohkeen tuen, jolloin käännähdimme turhan jyrkästi heti esteen jälkeen oikealle. Vasempaan vaihtamisessa en sitten jostain syystä muistanut edes johtaa kunnolla. Ärsyttäviä perusmokia.
Ennen rataa tulimme vielä esteiden 1 ja 2 linjan vasemmassa laukassa. Linjan väli oli 21 metriä, ja opettaja toivoi väliin kuutta askelta. Arvelin saavani siihen Potterin kanssa seitsemän, ja arvaus osui oikeaan. Opettaja ei kuitenkaan hyväksynyt aiheellisesti tätä suoritusta meiltä, vaan neuvoi säilyttämään laukan läpi kaarteen ja pyytämään tarvittaessa ensimmäisen hypyn jälkeen eteen. Näillä neuvoilla Potter laukkasi välin helposti kuudella askeleella. Ennen ensimmäistä estettä huomasin molempina kertoina, kuinka Potter vähän jarrutti. Koetin pyytää sitä liikkumaan, mutta se ei lähtenyt pohkeesta toivotusti eteen. Näinpä alkuverkan huono pohkeiden ratsastaminen toimiviksi kostautui varsinaisissa tehtävissä.
Lopuksi tulimme vielä koko radan. Esteiden korkeus oli maksimissaan 70 senttiä. Linja meni mukavasti kuudella askeleella, kun huolehdin tällä kertaa alusta asti, että Potter säilyttää aktiivisuuden. Kolmoselle tie oli jälleen vähän hutera ja käännyimme jälleen heti hypyn jälkeen, mutta sentään laukka vaihtui. Okserille tultaessa Potter lähti painamaan vasemmalle, jolloin en päässyt vaikuttamaan siihen kunnolla eikä laukka vaihtunut. Tällä kertaa Potter vaihtoi vähän sujuvammin laukan lennosta, mutta vieläkin parhaimpiin vaihtoihin oli huomattava ero. Viitoselle tultaessa opettaja neuvoi vähän tasapainottamaan, jonka onnistuinkin ihme kyllä tekemään ilman, että laukka sammui. Niinpä radan loppu meni ihan mukavasti eikä ennen omaa vuoroani ennustamani kauhukuvat viimeisen kohdan räpeltämisestä onneksi toteutuneet.
Tunnin aikana tuntui monesti, että ote oli ihan hukassa. Potter on yksi suosikeistani esteillä, koska se on tasaisen varma, yleensä liikkuu itse ja vaihtaa vielä laukatkin helposti lennosta. Nyt noista hyvistä ominaisuuksista sain houkuteltua Potterista esiin vain tasaisen varmuuden. Muuten tuntui, että jouduin nohittamaan sitä hyppyihin, jolloin lennosta laukan vaihtaminen helposti jäi haaveeksi. Loppua kohti Potter alkoi liikkua kyllä paremmin, mutta siinä vaiheessa oli jo moni tehtävä ehtinyt mennä sinnepäin. Saisin siis oikeasti alkaa kiinnittää jo alkuverkassa huomiota siihen, että saan hevosen hereille. Jäisi ainakin yksi murhe vähemmäksi varsinaisten tehtävien parissa. Silloin voisi jopa keskittyä korjaamaan muita virheitä. Positiivista oli se, ettei näillä korkeuksilla tuntunut olevan ongelmia istunnassa saati myötäyksessä. Toisaalta tämän tunnin perusteella lauantaina koittava estetunti Noran ja Kaisan kanssa Helin opissa alkoi jännittää. Silloin kun olisi tarkoitus karkottaa mahdollinen hyppypelko Aapon kanssa eikä siihen yhtälöön sovi epävarma ja arkaileva kuski tai muuten saan toisen halloween-naamarin paikkaamaan tätä liki parantunutta versiota. Enpä kuitenkaan maalaile enempää piruja seinille, vaan päätän mieluummin keskittyä ratsastamaan paremmin.
