Valmaa olen nähnyt eniten Noran ratsastamana, jolloin se onkin näyttänyt mainiolta. Tammalla on yleensä riittänyt virtaa eikä se ole ollut eteenpäin työnnettävä tapaus. Valma on tosin esittänyt muutamia säikähdyksiäkin, jotka näemmä ovat syöpyneet turhankin hyvin päähäni. Jo ennen selkään nousua olin arponut, saanko hevosen pimahtamaan jostain ja mahdanko pysyä edes tätä lyhyttä kokeilua selässä. En yleensä jännitä kovin paljoa ihan vieraita hevosia, kun en ole nähnyt, mihin ne niin parhaimmillaan kuin pahimmillaan pystyvät. Onneksi nyt oli luvassa vain noin puolen tunnin perusratsastus, jotta näimme, tulisiko hommasta mitään.
Aloitimme luonnollisesti käynnissä, jota Valma meni ihan kivasti. Aluksi sorruin vähän patistelemaan hevosta, vaikka se varmasti jo kulki riittävästi. Oikealle asetukset menivät kohtuullisesti läpi, joskin annoin tamman huijata minua pyöristymällä, jolloin unohdin vaatia kunnon asetusta. Vasen kierros oli taas vaikeampi. Valma ei halunnut asettua ihan niin nätisti, vaan karkasi mieluusti ulos, kun en tietenkään vaikuttanut ulkoavuillani mitenkään. Hiljalleen sain Valmaa välillä vähän rennommaksi ja pyöristymään, mutta sitten jäin säätämään ylimääräistä, ja Valmakin jännittyi. Valman ravi tuntui alussa hurjan isolta. Meno olikin aika jännittynyttä, mikä varmasti pahensi pomputusta entisestään. Käteni vispasivat miten sattuu, jolloin Valmalla oli vaikeuksia jäädä epävakaalle tuntumalle. Välillä Valma ravasi rauhassa, välillä taas reipastui itsekseen. Vasemman kierroksen vaikeudet korostuivat ja oikeakin alkoi tökkiä, kun sisäpohkeeni ei toiminut. Norakin kovasti patisteli ratsastamaan sisäpohkeen läpi, mutta huutelin vain, että ei ole moista. Ravissa huomasin, että Valma kuunteli istuntaa hyvin, mutta oma tasapainottomuus vaikeutti sen käyttämistä. Tulipa mukaan kummia töksähdyksiäkin, kun ristiriitaisesti ilmeisesti istuntani jarrutti, vaikka muuten pyysin hevosta liikkumaan.
Laukka olikin oma lukunsa, kun kuvittelin hevosen lukevan ajatukseni. Niinpä laukka-apuni muuttuivat lähinnä ajoavuiksi, kun yritin nohittaa Valmaa yhä kiihtyvästä ravista nostamaan laukan. Valma ei sellaista ymmärtänyt, vaan kipitti menemään. Norallekin piti huudella, että miten tällä laukataan. Yksinkertaiset vinkit auttoivat: istu alas, pidätä ja anna laukka-avut. Hiljalleen sain Valman rauhoittumaan ja laukkapyyntöni meni läpi. Valma laukkasi normaalisti, mutta minun nynnypuoleni vinkui ääneti ja vähän ääneenkin. Tuntui, että Valma meni hurjaa kyytiä enkä osannut rentoutua yhtään. Nynny, mikä nynny. Valma ei tehnyt mitään typerää, mutta ilmeisesti Aapolta putoamiseni aiheutti sen, että yhdistän reippaan laukan siihen, että pian tapahtuu jotain kamalaa ja putoan. Lopulta sain otettua ne muutamat kierrokset laukkaa molempiin suuntiin ilman, että ihan olin suolapatsaana selässä, joten lyhyen ravipätkän jälkeen luovutin Valman takaisin Noran ratsastettavaksi.
Selästä päästyäni Valmalle piti vielä leperrellä, kun se on niin lutuinen tapaus. Kunhan saan oman nynnyvaihteen pois, Valman kanssa voi tulla mukavia tunteja vielä. Saan myös keskittyä siihen, etten häsellä itse hirveästi, niin Valmakin kulkee rennommin. Hyviä asioita treenattavaksi jo nyt ja sitten uudelleen Valman kanssa.
Videoista sekä tästä mukavasta kokemuksesta kiitos Noralle!
