Vielä ennen pari rataa hyppäsimme suoran linjan oikeassa laukassa, ja väli piti päästä neljällä askeella. Tämä tehtävä meni ihan mukavasti, mitä nyt Lore kertaalleen vipsautti itsensä ensimmäisen hypyn jälkeen vasempaan laukkaan ja piti sen sinnikkäästi toisenkin hypyn ajan. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka ratsastettavissa Lore oli välinkin aikana. Sitä sai tsempattua hyvin eteen, jos oli tarve tai sitten vain itse tuntumalla pysyen se meni välin tasaisesti hyvin. Kertaalleen myös arvelin, että Lore ottaa viidennen miniaskeleen sen sijaan, että lähtee kaukaa, mutta lopulta päädyimme molemmat jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Minä tosin hitusta myöhemmin, jolloin jäin hypystä, mutta käteni ovelasti päästivät ohjaa, jolloin en nykäissyt Lorea suusta. Hassua, miten käteni on alkanut aika automaatiksi löysäämään ohjista, mikäli huomaan olevani hypyssä armottoman myöhässä.
Näiden jälkeen hyppäsimme ensimmäisen lyhyen radan. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa hyppäämällä este 1. Lore säilytti laukan myötäisenä, ja pääsimme kakkosesteelle seitsemällä laukka-askeleella. Siitä kaarros kolmosokserille oli vähän turhan hätäinen, mutta sain kuitenkin Loren suoraksi. Laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Ratapiirroksesta poiketen seuraava este oli numero 6 toiseen suuntaan. Nyt tie sille oli parempi, ja muistin johtaa selvästi, jolloin Lore vaihtoi vasemman eli lempilaukkansa takaisin oikeaan. Siitä jatkettiin vielä suora linja toisinpäin, ja selvitimme sen hyvin neljällä askeleella. Radan aikana oli ehkä pientä säätöä ponnistuspaikkojen kanssa. Mistä lie tullut moinen pulma tälle kertaa.
Toinen rata menikin sitten ratapiirroksen mukaisesti, ja estekorkeus oli noin 70-80 sentin kieppeillä. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja sujui edelleen näppärästi eikä Lore vaihtanut laukkaa oikeasta vasemmaksi. Tie kolmoselle oli aiempaa parempi, vaikka jäin arpomaan siinä vielä jotain. Laukka kuitenkin vaihtui oikeasta vasemmaksi, ja matka saattoi jatkua. Jäin ilmeisesti matkustajaksi tosi pahasti, jolloin Lore vähän hyytyi. Neloselle tulimme aika pohjaan, mutta Lore sinnitteli itsensä yli. Jouduin sen jälkeen ratsastamaan voimakkaasti eteen, mutta innostuin liikaa, jolloin viitosellekin tulimme pohjaan. Lore kiltisti kesti vielä tämän, ja yritin pienen hengähdystauon aikana kerätä itseäni. En tosin tähän pystynyt, vaan ratsastin vuorostani lähestymisen kuutoselle miten sattuu, jolloin tulimme vielä hävettävän kolmannen kerran liian pohjaan. Lore ei enää tätä jaksanut, vaan stoppasi esteelle. Minä taas optimistisesti sukelsin jo ennakkoon, jolloin päädyin hyppäämään esteen ilman hevosta. Keilasimme tosin puominkin alas eli hyvin kehnosti meni. Onnekseni maneesin pohja on upottavaa hiekkaa, joten putoaminen ei sattunut. Lorekin jäi vain tapittamaan, että siitäs sait, kuski. Kävin keräämässä itseni takaisin satulaan ja valmistauduin jatkamaan rataa esteestä 4 alkaen.
Opettaja neuvoi ratsastamaan nyt aktiivisemmin, jotta ponnistuspaikat eivät ajautuisi niin lähelle. Tsemppasin parhaani mukaan, jolloin Lorekin heräsi taas. Putoaminen ei onneksi vielä ehtinyt kummittelemaan, joten uskalsin ratsastaa linjalle reippaammassa laukassa. Ponnistuspaikka osuikin nelosesteelle hyvin, jolloin neljä askelta ylsi hyvään paikkaan myös viitosesteelle. Ehdin opettajan vinkistä kehua hevosta tässä välissä ennen kuin suuntasimme kuutoselle. Nyt maltoin ratsastaa järkevämmän tien, pitää pohkeet tuntumalla ja ennen kaikkea odottaa hyppyä. Lore hyppäsikin nyt esteen yli varmasti vaihtaen vasemman laukan oikeaan, joten saatoimme suunnata radan kahdelle viimeiselle esteelle. Ne menivät kaikeksi onneksi sujuvasti enkä ehtinyt enää mokailla enempää. Radan jälkeen kiitin hevosta miettiessäni, kuinka hyvän opetuksen se taas antoi minulle. Tietysti olisi kiva oppia ilman putoamista, mutta joskus sitä nöyryyttä pitää käydä hakemassa maanpinnalta.
Tunnin hyppelyt loppuivat tähän ja onneksi alle saatiin lopulta hyvä onnistuminen. Kyselin opettajalta vielä analyysin putoamiseen. Vastauksena oli se, että jo linjalle tulleiden huonojen hyppypaikkojen takia Lore näytti siltä, että homma alkoi mennä vaikeaksi. Lopulta kolmas huono paikka sai sen tekemään sen ratkaisun, ettei kannata enää puskea hankalasti yli, vaan stoppaaminen on parempi vaihtoehto. Eli tässä tapauksessa kävi oppikirjamaisesti niin, että aiemmat töppäykset siirtyivät koko ajan eteenpäin, ja kun en osannut niitä korjata, tuli seis. Harmittava virhe ja siinä mielessä turha putoaminen, mutta opinpahan sen, ettei Lore pelasta minua ihan mistä tahansa pulasta. Sitäkin täytyy ratsastaa ja senkin tukena olla, kun ei se ala yksin hommia tehdä. Tähän tuntiin mahtuikin sitten edelliskerralta puuttuneet perusvirheeni turhankin hyvin. En tiedä, mikä menossa mätti tänään. Liekö sitten liiallinen itsevarmuus käynyt kohtaloksi vai mikä, mutta toivottavasti olen jatkossa paremmin hereillä ja ennen kaikkea tekemässä tehtäviä hevosen kanssa yhdessä, en vain nauttimassa matkasta.
