Esteratsun mainio paluu

Esteintoilijana tyrkkäsin itseni sunnuntain B-A-tunnille, jolle toivoin joko Peraa, Potteria tai Lorea. Niistä jokainen sattuikin tulemaan tunnillemme, ja opettaja oli jakanut niistä minulle Potterin. Potter on tosiaan tällä hetkellä tallin hevosista luottoesteratsuni, vaikka en sitä saakaan ihan joka kerta toivotusti hereille. Nyt päätin koettaa olla alusta alkaen mahdollisimman hereillä, jotta saan Potterinkin viriteltyä oikeisiin tunnelmiin. Tunnin treeniaiheina oli laukan vaihtaminen vinoissa lävistäjähypyissä sekä suoran linjan ratsastaminen. Tunnilla oli yhteensä yhdeksän ratsastajaa, ja Kaisakin oli tällä omalla vakiotunnillaan mukana.

Alkuverryttelyssä opettaja ohjeisti testaamaan, että hevoset kääntyvät aika suorina ulkoavuilla. Tätä mentiin sitten käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Potter alkoi liikkua käynnissä aika mukavasti, kun patistelin sen kerrankin sinnikkäästi hereille. Siinä se jopa pyöristyi hetkittäin ja kääntyi molempiin suuntiin varsin hyvin ulkoavuilla enkä itse jäänyt edes nyppimään sisäohjaa. Ravissa en taasen onnistunutkaan maanittelemaan Potterille reipasta ravia, vaan meno oli aika moista potkukelkkailua eli vauhtia piti pukata aina lisää, kun aikaisempi pyyntö hiipui. Potter kuitenkin kääntyi edelleen ihan hyvin molempiin suuntiin. Hieman se ehkä puski vasemmassa kierroksessa sisälle, jota yritin korjata pitämällä sisäpohkeen tuntumalla, vaikka ulkopohkeella käänsinkin. Yritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, jolloin saatoin taas harmitella vasemmalle valuvaa istuntaani, jonka korjaaminen tuntuu turhankin vaikealta.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahdesti vasemmasta kierroksesta ratapiirroksen suoraa linjaa siten, että esteiden kohdalla oli puomeja. Alkuun pyöräytettiin laukassa voltti ja puomien väliin piti laittaa rauhalliset neljä askelta. Potter oli laukassa aika tuttuun tapaan turhakin rauhallinen, mikä tosin auttoi tässä tehtävässä. Välit menivät helposti neljällä askeleella, mutta olisin silti kaivannut menoon enemmän aktiivisuutta. Käytin kyllä kevyttä istuntaa apuna, mutta en vain saanut Potteria liikkumaan pohkeesta. Jäin sitten nyhertämään ja puskemaan, mikä todennäköisesti hyydytti ratsua entisestään.

Seuraavaksi hyppäsimme vasemmassa laukassa esteen numero 1 ja jatkoimme siitä suoralle linjalle. Annoin Potterin edelleen määritellä laukan etenemisen, joka olikin turhan rauhaisaa. Niinpä lävistäjäpystylle tulimme hitaasti ja liian lähelle, jolloin laukka ei vaihtunut. Potter kuitenkin vaihtoi sen lennosta, ja saatoimme jatkaa linjalle. Yllättäen meno ei parantunut itsestään, joten vaaditun kolmen laukan välien sijasta pistelimme linjan menemään neljällä askeleella. Opettaja ohjeisti tulemaan seuraavalla kerralla reippaammin ja aktiivisemmin, jotta pääsisimme välit vaadituilla askelmäärillä. En oikein tajua, mitä ihmettä jään aina odottamaan sen sijaan, että ratsastaisin alusta asti. Taidan vissiin antaa hevoselle aikaa lämmetä itse hommaan, ettei sillä menisi herne turpaan minun vaatimusteni kanssa. Toisaalta teen tällä hallaa meille molemmille, sillä kun annan hevosen mennä hitaasti, ovat hypyt sille vaikeampia, ja se voi pahimmillaan kokea hyppäämisen tuskastuttavana. Jos taas saisin ratsuni liikkumaan kerralla kunnolla, olisivat hypytkin paljon sujuvampia ja hevosellekin helpompia. Toisella kierroksella sitten viimein heräsin, jolloin kehtasin komentaa Potteria, joka viimein löysi myös kaasun itsestään. Opettaja muistutti vauhdin löytymisen jälkeen antamaan hevosen vain laukata. Niinpä ykköseste ylittyi paljon paremmasta kohtaa, jolloin laukkakin vaihtui. Suoralla linjalla sai hieman pitää vauhtia yllä, mutta muutoin Potter selvitti välit kolmella laukka-askeella mainiosti. Olin ihan mielissäni Potterin virtapiikistä ja kehuin sitä kovasti.

Lopuksi saimme tulla varsinaisen radan eli esteet 1-5, joiden korkeus oli noin 60 senttiä. Potter pysyi edelleen hereillä ja liikkui niin mukavasti, että saatoin keskittyä miettimään reittejä ja johtamisia. Ykkönen ylittyikin edelleen kivasti, ja laukka vaihtui vasemmasta oikeaan. Kakkoselle tuli myös ihan kohtuullinen tie, jolloin pääsin johtamaan, ja laskeuduimme toivotusti vasemmassa laukassa. Suoran linjan kolmosesteelle käänsin ehkä liian aikaisin, mutta Potter oli kuulolla ja tsemppasi, kun pyysin sitä eteen. Kolmosokserille tuli hyvä hyppy, mutta sain muistaa ratsastaa, jotta Potter ei vaipunut takaisin ponilaukkaan. Äänellä kannustaen Potter kuitenkin meni välit pyydetysti kolmella askeleella, ja olin taas yhtä hymyä selässä hevosta kehuen. Toiselle kierrokselle opettaja nosti esteitä niille ratsukoille, jota sitä halusivat. Jäin kolmen viimeisen joukkoon, jolloin saimme tulla radan noin 75-80 sentin korkuisilla esteillä. Ja niin vain toinenkin kierros meni niin sujuvasti kuin vain kuvitella voi. Potter oli kuulolla, pysyin itse just enkä melkein hypyissä, myötäsin järkevästi, ja Potter hyppäsivät sujuvasti ja laukat lävistäjillä vaihtaen. 80 sentin esteet eivät tuntuneet missään minulle ja vielä vähemmän Potterille. Radan jälkeen hihkuin taas ääneen, kuinka hieno hevonen Potter on. Oli älyttömän mukava saada viimein Potter heräämään ja innostumaan puuhasta.

Loppuravit otin kevyesti ja annoin Potterin venyttää itseään pidemmällä ohjalla. Hehkuin vieläkin tyytyväisyydestä. Oli mukava saada ratsastaa Potterilla, kun sillä itselläkin huvitti tehdä asioita ja jopa innostua niistä. Kumman paljon helpompaa se myös oli kuin puskea hevosta itse esteistä yli. Kunpa vain oppisin ratsastamaan Potterin jatkossakin näin, niin saisimme molemmat estetunneista niin paljon enemmän irti. Tähän tuntiin olikin enemmän kuin mukava päättää tämä ratsastusviikko. Lisää tällaista, kiitos.