Pitkästä aikaa kunnon poniratsastaja

179,5 cm & 145 cm.

Päivän makeimmat naurut taisin saada, kun katsoin pienryhmätunnille minulle jaettua ratsua. Olin haaveillut sellaisesta, jolla en ole mennyt aikoihin. Nimeni olikin lupaavasti hevoslistan alapäässä, ja lopulta bongasinkin nimeni Rowanhill Najilan eli tutummin Dillen kohdalta! Dille on 2006 syntynyt welsh-tamma ja säkäkorkeudeltaan noin 145-senttinen eli samaa kokoluokkaa kuin esimerkiksi Eetu ja Jukka, joilla molemmilla olen mennyt. Koulutustasoltaan Dille on helppo C-B, ja sitä kehutaan reippaaksi ja herkäksi ratsuksi, jonka liikkeet ovat hevosmaiset. Dille oli jo edellistunnilla, joten pääsin hymistelemään tulevaa kokemusta jo ennakkoon. Selkään noustua laitoin ehkä hitusen normaalia lyhyemmät jalustimet, jolloin tunsin selvästi olevani ponin selässä. Halusin kuitenkin saada vähän edes ponin kylkiä pohkeideni väliin. Pienryhmä oli pitkästä aikaa täynnä eli täydet kuusi ratsastajaa, joista yksi oli Kaisa.

Alkuverryttelyn sai mennä hyvin vapaasti itse. Aloin tehdä tuttavuutta Dillen kanssa käynnissä. Poni liikkui mukavasti, mutta jäi hanakasti oikealle kiinni. Aloin sitten pyöritellä ympyröitä ja voltteja, joilla aktivoin omaa sisäpohjetta töihin samalla, kun houkuttelin Dilleä liike kerrallaan antamaan oikealta periksi. Välillä poni ymmärsi, mitä tarkoitin ja antoi hitusen myöten, välillä taas jäi jäkittämään pyyntöjäni vastaan. Vasemmalle Dille asettui paljon helpommin, jos vain sain itseni oikeinpäin. Ärsyttävää, kuinka vaikeaksi vasemman kierroksen ratsastaminen on taas heittäytynyt omien istuntaongelmien takia. Ravissa Dille puksutti menemään mukavan reippaasti ja laukassakin pysyi liikkeessä aika itsestään. Oli mukava huomata, että ponin esittelyteksti piti paikkansa, en olisi askelien perusteella huomannut olevani ponin kyydissä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa myöten pyöräyttäen voltit vuoron perään oikealle ja vasemmalle niin, että voltteja tuli halkaisijan matkalle neljä. Tehtävää tulimme käynnissä ja ravissa. Oikealle pyöräytetyt voltit sujuivat luonnollisesti helpommin, ja välillä Dille jopa keveni ja pyöristyi. Vasemmalle asetusten saaminen oli omien ongelmieni takia vaikeampaa. Opettaja muistutti pitämään ulko-ohjan tuella, ettei Dille pääse pullahtamaan sieltä ulos. Neuvo ja samoin ulkopohkeen käyttö auttoivat kummasta, mutta siitä huolimatta en kovin väläyttäviä voltteja vasemmalle saanut. Ravissa annoin Dillen välillä jäädä hiippailemaan, mistä tuli opettajalta noottia. Dille reipastui kyllä, kun pyysin, mutta kovin helposti taas unohtuin omiin maailmoihini, jolloin Dille teki samoin. Ravissa volteilla sai keskittyä tarkemmin kääntämään, muuten voltti näytti vaikka millaiselta kuviolta. Harjoitusravissa istuminen vei vähän omaa herkkyyttäni, jolloin en ehkä ollut riittävän nopea kiittämään Dilleä oikein sujuneista hetkistä, jolloin onnistumisiakaan ei tullut niin kivasti kuin käynnissä. Dille kuitenkin meni päääsääntöisesti varsin mutkattomasti ravissakin, joten ei siitäkään pahaa mieltä onneksi jäänyt.

Lopuksi treenasimme asettamista myös laukassa. Kukin sai oman ympyränsä, jota sai laukata aluksi vähän isompana ennen kuin pienensi sitä hieman. Laukassa en saanut Dilleä kovin hyvin tuntumalle kertaakaan, kuten olin käynnissä ja vähän ravissakin onnistunut. Dille tuntui hiljalleen vähän väsyneeltä eikä jaksanut tsempata enää niin paljoa. Oikea kierros pysyi sinnikkäästi helpompana, kunhan muistin ulkopohkeen käytön. Olisin tosin saanut olla molemmilla pohkeillani aktiivisempi, sillä nyt ne tahtoivat unohtua ja jäin leikkimään enemmän ohjilla. Vasen kierros jäi vähän kaivelemaan, sillä edelleenkään en saanut siinä kunnon onnistumisia saati mitään sinnepäin, vaan Dille pääsi ajoittain valumaan nukkuneen ulkopohkeeni läpi ulommas, jolloin taas jouduin säätämään menoa. Homma olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olisin jo käynnin ja ravin aikana tajunnut, miten saan itseni oikeinpäin vasemmassa kierroksessa.

Loppuraveissa houkuttelin Dilleä venyttämään ohjan perässä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Opettaja pyysi meiltä vielä yhtä ravilisäystä, johon Dille lähti hiljalleen. Mitään kovin väläyttävää lisäystä se ei tainnut tehdä, mutta kuitenkin riittävän. Sen jälkeen ravasin vielä tovin, kunnes siirsin jo käyntiin. Siinä hain ponin vielä kuulolle ja vähän pyöristymään, kunnes annoin sille pitkät ohjat ja päästin sen huilimaan kunnolla. Dille oli kyllä oikein kiva ja tiitterä poni. Olihan se hassua hypätä alas satulasta, kun matka maahan oli sangen lyhyt. Dille on kyllä mainio lisä tallin ponivalikoimaan, ja se on varmasti tykätty ratsu. Voi olla, etten ihan heti ole sen selkään uudelleen kiipeämässä, mutta oli kiva kuitenkin edes kerran sinne päästä. Niin ja toim. huom. yhtään ponia ei vahingoitettu ratsastustunnin aikana, ja Dille jäikin todistetusti karsinaan rouskuttelemaan iltaheiniään tyytyväisenä.

Videoista kiitos Noralle ja Alekseille!