Takaisin esteille

Putoamiseni jälkeen yritin päästä mahdollisimman nopeasti estetunnille. Viimein lauantaina sattui olemaan sopivalla estetunnilla tilaa, joten lyöttäydyin C-B-tunnille kahdeksanneksi ratsastajaksi. Opettajalta toivoin kaken varalta mahdollisimman varmaa hevosta, sillä putoamisen jälkeen esteet voisivat vähän jännittää. Opettaja jakoi sitten minulle Hessun, mikä aiheutti vähän hilpeyttä. Se kun on tunnetusti sangen rauhallinen tapaus, joten sen kyydistä putoamiseen tarvittaisiin joko kunnon erikoiseste tai melkoisen huono tuuri. Onneksi tunnin aiheena oli jumppasarja ihan tavallisista puomeista ja tolpista kasattuna, joten putoamisen mahdollisuus kutistui paljon. Hyvä näin, sillä kasvoni ovat vielä melkoisen hurja näky.

Hessu jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, jolla se oli päässyt laiskottelemaan melkoisesti. Ennen tuntia ehdin epäillä, etten osaisi ratsastaa Hessusta reipasta menijää ja olin aika pitkälti oikeassa. Alkuverryttelyssä teimme siirtymiä käynnistä pysähdykseen ja takaisin sekä käynnistä raviin ja takaisin. Hessua sai aluksi muistutella kävelemään, ja samalla sain keskittyä siihen, etten päästäisi sitä valumaan pitkäksi. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Hessu yritti parhaansa ja monesti onnistuikin venyttämään itseään vaivihkaa pidemmäksi. Ohjat pääsivät salakavalasti lipumaan käsistäni, ja niin Hessu oli venynyt tavarajunaksi. Lopulta Hessu alkoi nostaa ravit ihan kohtuullisesti, mutta pysähdykset olivat tuskaisia. Hessu hiippaili sinnikkäästi eteenpäin eikä hevillä suostunut pysähtymään. Yritin kyllä tiivistää omaa istuntaa, ottaa pidätteitä ja pitää oman vartaloni paikoillaan, mutta mikään näistä vihjeistä ei riittänyt Hessulle. Lopulta huomasin, että ratsu suostui pysähtymään käännyttäessä pitkältä sivulta keskihalkaisijalle, joten hyödynsin sitä. Huijasin ratsuraukkaa luulemaan, että tunti oli loppumaisillaan, jolloin se seisahtuikin kiltisti paikoilleen. Verryttelylaukassa hurruuttelimme muutaman kerran maneesia ympäri. Hessu laukkasi ihan hyvin, kun päädyin käyttämään kevyttä istuntaa apunani.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme suoralla linjalla olleita puomeja kevyessä istunnassa ja sen jälkeen toisesta päästä nostettuja puomeja laukassa. Ravissa Hessu yritti välillä hyytyä, mutta reipastui kohtalaisesti pyydettäessä. Opettaja hoksautti pitämään ohjat lyhyenä myös kevyessä istunnassa, ettei Hessu pääsisi pitkäksi ja matalaksi. Oma kevyt istuntani tuntui ravissa huteralta, ja huomasinkin tarraavani polvillani hevoseen kiinni. Pohkeet eivät siis osanneet jäädä tuntumalle, vaan korvasin sen puutteen polvillani. Hiljalleen opin rentouttamaan polvia, jolloin Hessukin tuntui liikkuvan vähän paremmin itse. Puomeilla Hessu pääsi myös hieman valumaan ulos, mistä tuli opettajalta noottia. Virhe oli helppo korjata, kun vain muistin ratsastaa hevosen suoraan ulkoapuja hyödyntäen. Laukassa ei varsinaisesti tullut mitään kummempaa ongelmaa, vaan Hessu liikkui, kun osasin pyytää oikein ja annoin sen tehdä työt rauhassa.

Vasemmalla on kiva olla, on oikean puolen rasitus nolla.

Sitten aloimme hyppiä molemmista suunnista jumppasarjaa, johon mahtui vaihtelevasti pystyjä, ristikoita ja kavaletteja niin innareina kuin yhden ja kolmen laukka-askeleen välein. Hessu alkoi nostaa laukkaa tässä vaiheessa ihan mukavasti, mutta siihen sai hakea aluksi aktiivisuutta. Käytin edelleen hyödykseni kevyttä istuntaa, jotta en jäisi vahingossakaan istunnallani jarruttamaan. Minulla oli edelleen ongelmia kevyen istuntani kanssa, ja opettaja huomauttikin minua olemaan istumatta niin raskaasti takaisin satulaan ja ajattelemaan enemmän kevyessä istunnassa pysymistä. Toistojen myötä istunta vähän parani, mutta tuntui silti jotenkin jäykältä. Hessua sai vielä alussa tsempata liikkumaan, sillä pitkällä laukalla se kyllä ylsi pidemmätkin välit hyvin, mutta tahtoi silti valua vähän hitaaksi. Toisena ongelmana oli se, että jostain syystä Hessu vaihtoi molempiin suuntiin laukkoja väärään. Muutamia kertoja taisimme pysyä toivotussa laukassa koko tehtävän, mutta monta kertaa sain viimeisen hypyn jälkeen korjata Hessun ravin kautta takaisin myötälaukkaan. Saimmepa kertaalleen pudotuksen pystyltä, kun mitä ilmeisemmin häiritsin Hessun hyppäämistä istumalla liian aikaisin takaisin satulaan.

Lopuksi opettaja venytti jumppasarjan välit pitkälaukkaiselle Hessulle paremmin sopiviksi ja nosti viimeisen pystyn ehkä 60-65 senttiin. Hessu oli alkanut innostua hyppäämisestä ja liikkui reippaasti itse eteen. Esteet olivat muutoin tunnin aikana pysyneet hyvin maltillisesti jossain 50 sentin tuntumassa. Jumppasarjassa oli tosiaan ristikko, yhden laukan väli kavaletille, siitä yhdellä laukalla pystylle, jonka jälkeen kolmen laukan päässä odotti innarina pysty ja kavaletti. Tunnin viimeinen jumppasarja tuntui menevän kohdilleen. Hessu nosti hyvin laukan ja hyppäsi jumppasarjan ongelmitta. Selässä oleminen tuntui kerrankin helpolta, kun Hessun ei tarvinnut kummemmin sovitella itseään väleihin, vaan se saattoi mennä jumppasarjan rennosti.

Tähän oli hyvä päättää estetunti ja samalla huomata, etten jännittänyt saati pelännyt hetkeäkään tunnin aikana. Sen sijaan nautin hommasta ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin. Jes! Opettajalle tuuminkin tunnin lopuksi, että vaikka alkutunti olikin tahmailua, oli lopputunti varsin kivaa. Videoista huomasin oman kurjan vasemmalle kenottavan istuntani lisäksi myös sen, että Hessu hyppeli esteitä korvat tötteröllä. Taisipa sekin siis tykätä puuhasta.

Videoista kiitos Noralle!