Varmaa menoa esteillä

Tiistaina ujuttauduin mukaan C-B-tunnin kuudenneksi ratsastajaksi esteiden pariin. Ratsukseni sain mukavasti pienen tauon jälkeen Loren, josta olinkin jo ehtinyt haaveilla. Alkuverryttelyn saimme mennä kaikissa askellajeissa itsenäisesti molempiin suuntiin. Opettaja hoksautti testaamaan, että perusavut eli kääntyminen, jarru ja kaasu toimivat. Lore liikkui ihanan helposti eteen, mutta pidätteet eivät menneetkään niin helposti läpi. Pysähtymiset onnistuivat vasta melkoisten jarrutteluiden jälkeen, vaikka kuinka ajattelin pysäyttäväni oman istunnan ohjaspidätteiden ja ääniavun lisäksi. Kokeilin ottaa peruutuksen pysähdyksen tehosteeksi, mutta Lorella oli silti enemmän meno- kuin jarrutushaluja. Ravissa ja laukassa testasin sen, että ratsu kääntyy ulkoavuilla ja lähtee sekä eteenpäin että hidastaa. Reipastuminen onnistui varsin mainiosti, mutta kun yritin siirtyä raviin, lyhensi Lore laukkaa melkoisesti mieluummin kuin siirtyi raviin. En muistanutkaan, kuinka säädeltävissä Loren laukka on. Ääntä apuna käyttämällä sain innokkaan ratsun lopulta uskomaan ja siirtymään rauhallisempaan askellajiin.

Tunnin tehtävät olivat liki samanlaiset kuin sunnuntaina. Ensin aloitettiin tulemalla oikeassa laukassa suoran linjan juuri ja juuri maasta irti olleet puomit siten, että väleihin meni neljä askelta. Tätä tultiin kolmesti, ja Loren kanssa saimme vaaditut neljä askelta joka kerta. Opettaja kuitenkin kehotti hakemaan rennompaa menoa ja saamaan Lorea käyttämään takajalkoja paremmin pitkäksi valumisen sijasta. Lisäksi sain kiinnittää huomiota siihen, etten ampaissut liian tiukasti ensimmäiselle esteelle. Viimeisen esteen jälkeen Lore oli kahdesti väärässä eli vasemmassa laukassa. Se tuntuu suosivan sitä enemmän enkä tajunnut kiinnittää tämän korjaukseen huomiota. Sentään muistin korjata sen myötälaukaksi aina viimeisen minihypyn jälkeen. Kertaalleen onneksi pysyimme koko linjan myötälaukassa. En tosin keksinyt, mitä tein eri tavalla verrattuna niihin kertoihin, kun Lore puolestaan nappasi oikean laukan sijasta vasemman.

Seuraavaksi harjoittelimme laukanvaihtoa lävistäjillä olleilla oksereilla. Matkaan lähdettiin vasemmassa laukassa ja ylitettiin ratapiirroksen este numero 2. Siitä jatkettiin toivon mukaan oikeassa laukassa ja hypättiin vielä este numero 1 vaihtaen laukka takaisin vasemmaksi. Tehtävää tultiin kahdesti. Loren kanssa saimme molemmilla kerroilla laukan vaihtumaan oikeasta vasempaan, mutta ei toisinpäin. Kuvittelin johtaneeni ja katsoneeni uuteen suuntaan, mutta Lore piti vasemman laukan sinnikkäästi. Arvelen, että vasemmalle nojaava painoni kumosi nuo kaksi laukan vaihtumista auttavaa asiaa ja osaltaan Loren vasemman laukan suosiminen varmasti vaikeutti tehtävää. Opettaja antoi vinkiksi saada oikea pohje paremmin läpi ja ajatella hyppyä vähän vinommin, jotta tuleva uusi suunta korostuisi Lorelle paremmin.

Tämän jälkeen pääsimme tulemaan pienen radan, jonka korkeus oli minulle korotettuna jossain 75 sentin tuntumassa. Ensimmäisenä hypättiin este 1 oikeassa laukassa ja vaihdettiin siitä vasemmaksi. Lore hyppäsi mainiosti, jolloin pääsimme jatkamaan muitta mutkitta seuraavalle lävistäjäokserille. Yritin ottaa vähän vinompaa lähestymistä ja jälleen tiedottaa, että halusin oikealle. Liekö hieman korkeampi este saanut Lorenkin hereille, sillä laukka vaihtui viimein myös vasemmasta oikeaan. Annoin Loren tosin kiepsahtaa aika vikkelästi okserin jälkeen vasemmalle, jolloin kaarre kolmosesteelle oli vähän turhan huolimaton. En päässyt ratsastamaan niin pitkästi kakkosesteen jälkeen suoraan kuin olisin halunnut, joten tie kolmoselle ei ollut kaikista suorin. Lore kuitenkin kääntyi ja hyppäsi siitä huolimatta varmasti. Lore liikkui tässä vaiheessa todella hyvin eteen, joten opettaja ohjeistikin tasapainottamaan. Ensimmäinen väli meni vielä ihan hyvin, mutta toinen tahtoi käydä ahtaaksi. En muka ehtinyt ottaa selvää pidätettä, vaan innoissani annoin hevosen mennä. Onneksi este oli maltillisen kokoinen, ja Lore selviytyi siitä vähän läheltäkin hyppäämällä.

Lopuksi saimme tulla vielä esteen numero 1 vähän isompana. Meille Loren kanssa se tarkoitti 85 sentin okseria. Opettaja komensi ottamaan isomman laukan, ja innostuin tästä hieman. Hölmöyksissäni puskin Lorea lähtemään hyppyyn, jolloin se ei päässyt lähtemään ihan parhaimmasta paikasta hyppyyn. Kuulemma kävimme aika korkeallakin hypyn aikana. Ei kyllä hirvittänyt tippaakaan, ja kätenikin tajusivat myödätä kunnolla, kun hyppy tuntui suurelta. Siitäkin laskeuduimme toivotusti myötälaukassa, ja pääsin taas kehumaan hienoa Lorea. Siitä on kyllä tullut melkoisen tasainen ja varma hyppääjä, jonka kanssa on ilo mennä estetunnit. Sillä olisi todella mukava treenata hyppäämistä lisääkin etenkin nyt, kun henkinen käsijarruni sen kanssa näyttää löysänneen vähän. Eikä tältä hevoselta myöskään sitä kapasiteettia tai intoa puutu, joten senkin puolesta Lore olisi mainio valinta estetunneille.

Tunnin jälkeen myhäilin hyvin tyytyväisenä ja lepertelin Lorellekin, kuinka hieno ratsu se on. Tässä tunnissa oli palaset aika hyvin kohdillaan: hyppypaikat olivat molemmille selvillä, laukka oli pääosin toivotunlaista, oma istunta pysyi kasassa ja Lorea saattoi kontrolloida hyvin ennen ja jälkeen esteen. Pääni ympärillä pyöri taas varmaan melkoinen sydänkehä, kun rapsuttelin Lorea ja suunnittelin kaikkea mahdollista sen varalle. Kuinkahan hullu ajatus olisi hypätä sillä kevään estekisoissa? Ehkä en kuitenkaan ampaise noin kauas tulevaisuuteen, vaan katselen, miten treenit jatkossa sujuvat. Joskin ainahan sitä saa onneksi haaveilla.

Ps. Sain kertoa vasta aikuisena kunnolla alkaneesta ratsastusharrastuksestani Ylen radiojuttuun. Mikäli kiinnostaa kuunnella, kuinka kikattelen ja intoilen kuin 12-vuotias heppatyttö, niin juttu on kuunneltavissa täällä.