Tunnin alussa päätin tsempata jalkojeni kanssa ja pyrin kiinnittämään koko tunnin ajan huomiota siihen, että korjaisin niitä olemaan paremmin tuntumalla. Edelleenkään se ei ollut helppoa, mutta varmaan tämän tunnin aikana oli kuitenkin hitusen parempi yritys kuin yleensä. Pääsimme nopeasti ensimmäisen tehtävän eli väistöjen pariin. Kuviona oli väistättää hevonen pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle, mennä siitä hetki suoraan ja tehdä siirtymä raviin ja takaisin kuvion alkuun. Kun väistöt mentiin käynnin jälkeen ravissa, tehtiin suoristuksen jälkeen keskihalkaisijalla pysähdys ja siitä paluu raviin.
En äkkiseltään edes muista, milloin olemme treenailleet väistöjä. Aloitimme tekemällä väistöjä käynnissä oikealle, ja meno oli sangen hankalaa. Pera tuntui menevän vaikka millaiselle mutkalle enkä osannut ajoittaa apujani oikein. Meno oli alussa kunnon sähellystä, ja annoin Peran etuosan lähteä johtamaan aivan liikaa. Olisin saanut jarrutella menoa paremmin oikealla ohjalla ja tukea oikealla pohkeella, jotta etupää olisi jäänyt odottamaan takapäätä, ja väistö olisi ollut vähän paremmin kasassa. Väistöt käynnissä vasemmalle tuntuivat olevan vielä oikeaakin hankalampia. Pera puski enemmän vasemmalta ulos enkä saanut vasenta pohjettani kontrolloimaan menoa. Opettaja neuvoi ottamaan pidätteitä ja myötäyksiä nopeammalla vuorotahdilla, jolloin en jäisi vetämään. Vinkki auttoi kummasti, ja väistöt olivat kohtuullisia. Siirtymät raviin väistöjen jälkeen olivat ihan ok, mutta tarmokkuutta olisi saanut olla enemmän.
Raviväistöissä korostui taas se, että Peran etuosa pääsi vilistämään kiireisenä edellä, jolloin takaosa väistöineen jäi vähän matkasta. Väistöt oikealle alkoivat sujua, jolloin suuntaa vaihdettiin. Väistöt vasemmalle menivät alussa ihan hänekseen. Pera vain pullahti vasemmalta karkuun ollen monella mutkalla, jolloin liike ei ollut väistöä nähnytkään. Opettaja hoksautti kontrolloimaan Peran vasenta puolta ja ajattelemaan, että oikea pohje pyytää väistämään ja vasen pohje puolestaan ratsastaa askelta eteen. Tämä vinkki sai aivoni hienosti solmuun, jolloin taisin antaa Peralle vaikka mitä apuja. Niinpä opettaja neuvoi tekemään mahdollisimman vähän. Lopulta tajusin olla selässä rauhallisemmin ja keskittyä omaan istuntaan. Kuin ihmeen kaupalla Pera esittikin loppuun hienon ja paljon paremman väistön kuin muina kertoina. Opettajakin tuumasi, että menohan alkoi näyttää ihan raviväistöltä. Taas huomasi hyvin sen, kuinka sekaisin sitä voikaan ratsastaa hevosen, kun yrittää tehdä selässä liikaa. Väistöjen jälkeen tehdyissä pysähdyksissä ravista Pera loisti aika kivasti. Opettajakin kehui pysähdystä, jossa Pera niiasi takajaloillaan ja seisahtui vielä suoraan. Tällä kertaa muistin ratsastaa pysähdystä enemmän istunnalla, mikä varmasti auttoi asiaan. Palaaminen pysähdyksestä raviin ei sujunut ihan niin hienosti, mutta pysähtymisonnistumiset lämmittivät mieltä niidenkin edestä.
Seuraavaksi siirryttiin tehtävään, jossa pitkältä sivulta H:sta laukka käynnistä, pyöräytettiin ympyrä S:stä, jonka jälkeen palattiin takaisin käyntiin. Sitten E:ssä nostettiin ravi ja pyöräytettiin 10 metrin voltti. Sen jälkeen ravattiin V:hen, josta nostettiin laukka ja pyöräytettiin vielä ympyrä, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin. Sama kuvio tehtiin molempiin suuntiin. Laukat nousivat käynnistä aika kohtuullisesti, opettaja naurahti kertaalleen, että hyvä nosto tuli, kun en ehtinyt keskittyä siihen liikaa. Laukassa Pera tarjosi muutamia sangen mukavia ja pyöreitä hetkiä, kun sain opettajan ohjeiden mukaan kannettua kädet, etenkin vasemman. Kehu tuli myös siitä, että istuntani näytti kerrankin olevan suorassa ainaisen könöttämisen sijaan. Siltä itsestäkin tuntui laukassa. Siirtymiä laukasta käyntiin yritin tehdä mahdollisimman paljon istunnalla välttääkseni Peran jännittymistä. Istuntani kuitenkin pääsi irtoamaan satulasta, jolloin siirtymisestä tuli sangen töksähtävä. Yritin petrata tätä, mutta en saanut pidettyä itseäni niin jäntevänä, ettei siirtyminen oli keikauttanut tasapainoani. Silti jollain ihmeellä esitimme muutamia napakoita siirtymisiä, joissa ei tainnut askelta tai paria enempää ravia tulla.
Käynnistä raviin päästiin muutamia kertoja kivasti pyöreänä, mutta muutoin ravisiirtymiset olivat vaikeimpia. Oli haastavaa saada käynti niin aktiiviseksi, että ravi nousi siitä helposti. Jotenkin unohdan ratsastaa käyntiä riittävästi, sillä kuvittelen sen ja ravin menevän siinä sivussa. Ravivoltit menivät niinä hetkinä hyvin, kun sain pidettyä ulkopuolen hallussa. Opettaja oli aikaisemmin tunnilla hoksautellut Peran kulkevan taas turpa oikealla, jolloin sain taas ratsastaa sitä suoremmaksi. Aiemmin tunnilla käyttämäni vasta-asetukset olivat auttaneet tässä, jolloin volteillakin ulko-ohjan tuntumaa sopivasti tiivistämällä oikeassa kierroksessa Pera tuntui pysyvän hyppysissä paremmin. Siirtymät ravista käyntiin sujuivat ilman kummempia ongelmia, mutta sitten unohdin taas ratsastaa käyntiä aktiiviseksi.
Tunnin loppuun otimme lävistäjillä vielä keskiravia. Opettajan ohjeiden mukaan pyrin suoristamaan Peran ja pyytämään askelta venymään sitten. Pari ensimmäistä yritystä menivät aika mönkään, kun Pera pääsi jäämään kenottamaan turpa oikealle eikä tuntunut ottavan eteenpäin pyytävää apuani vastaan. Kolmannella kerralla sain lopulta Peran haettua suoremmaksi, jolloin se lähti venyttämään askelta. Hieman kiireisesti ehkä, kuten opettaja tuumasi, mutta silti Pera tuntui olevan paremmin avuilla siinä kuin parissa aiemmassa yrityksessä. Loppuraveissa annoin Peran venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin ihan kivasti. Siitä oli hyvä lopettaa. Tunnin keskiarvoksi muodostui mielessäni lopulta aika kiva. Hankaluuksia oli, mutta jotkin vaikeammat asiat, kuten siirtymiset laukasta käyntiin onnistuivat vähän paremmin. Jos saan puoliksikaan tällaisen rennon fiiliksen kisoihin, niin olen tyytyväinen.
Videoista kiitos Noralle!
