Voi veljet, missä ponnistuspaikka lienet?

Perjantain neljän ratsukon pienryhmätunnilla oli luvassa esteitä, ja tunnin normaalisti pitävää opettajaa tuurasi tallin toinen opettaja. Ratsukseni sain Loren ja huomasin salaa toivoneeni jotain muuta. Lore oli karsinassa, joten pääsin testaamaan olemattomia hevoskuiskaustaitojani. Ratsun tervehdys oli niin ihana, että se kopsautti hampaansa kädessäni olleeseen harjaan irvistellessään häijysti. Ja tämä siis pelkästään siitä ilosta, että menin karsinaan. Mikäli hevosilla on suosikkinsa ihmisten joukossa, en kuulu niihin, joihin Lore on mieltynyt.

Aikaisempaa kirjoitustani kommentoineen Petran vinkin perusteella valitsin tekniikakseni rauhallisesti toimimisen. Juttelin Lorelle leppoisasti, rapsuttelin sitä välillä ja ihmeekseni sain harjattua sen vain muutaman luimimisen kanssa. Zen-meininki kuitenkin katosi savuna ilmaan, kun palasin karsinaan satulan kanssa. Lore päätti ratkaista tilanteen koettamalla syödä moisen kapistuksen. Jatkoin juttelua ja jätin satulan ilman vyön kiristystä sen selkään suitsien laiton ajaksi. Liekö tämä vähän auttanut, sillä sen jälkeen Lore tyytyi leukojen louskuttelun sijasta vain vähän luimimaan, satulavyönkin sai laittaa löysimpään reikään ilman irvistelyjä. Maneesissa kiristin vyön satulasta käsin, jolloin Lore Lohikäärme esitti häijyimmät ilmeet. Jännää oli, että raviverryttelyn jälkeen satulaa sai rauhassa kiristää reiällä. Miksi se ei enää reagoinut ja miten karsinakäyttäytymisen saa paremmaksi? Kaikki tiedot ja veikkaukset otetaan ilolla vastaan!

Alkukäynnit saimme puuhata oman mielemme mukaan. Testailin Loren kanssa jarruja, jotka olivat edelleen aika huonot. Lore jäi vetämään ohjaa vastaan eikä suostunut pysähtymään kunnolla. Niinpä otin taas peruutuksia, mutta nekään eivät saaneet hevosta ymmärtämään pysähdystä sen paremmin. Tein myös muutamia väistöjä varmistaakseni, että pohkeet sentään tarkoittivat Lorelle jotain. Väistöt sujuivatkin aika mukavasti, joten valmistauduin hyppyihin kohtuullisen iloisin mielin. Ravissa verryttelimme tulemalla pääty-ympyrällä kahden puomin yli sekä suoralla linjalla olleiden viiden puomin yli. Lore ravasi pääsääntöisesti puomien yli ihan hyvin, mutta muutamia kertoja vähän hidasti niille tullessaan. Tähän auttoi pohkeiden tiivistäminen puomeilla, sillä aiemmilla kerroilla olin tainnut irrottaa ne tuntumalta. Ympyrällä olleiden kahden puomin ylityksessä ilmeni ongelmia vasemmassa kierroksessa, jossa Lore pääsi puskemaan sisemmäs. Sisäpohkeeni ei jostain syystä enää toiminutkaan, vaan Lore päätti itse, mistä meni. Tähän toimi ratkaisuna se, että keskityin hyvän tovin ennen ensimmäistä puomia varmistamaan, että sisäpohkeeni saa pidettyä hevosen raiteilla. Aiemmin aloin tehdä sisäpohkeella vasta sitten jotain, kun Lore oli päässyt jo liiraamaan pois reitiltä.

Ensimmäiset hypyt otimme ympyrällä olleelle ristikolle vasemmassa kierroksessa. Ponnistuspaikan kanssa oli taas melkoista säätöä, kun en muka nähnyt sitä mitenkään. Sen seurauksena joko ennakoin väärin tai säädin menoa liiaksi sössien hevosen mahdollisuuden tehdä oma osuutensa. Opettaja neuvoi tasapainottamaan menoa kaarteessa, mikä auttoi kummasti. Lore alkoi laukata tasaisemmin, jolloin näin paremmin viimeiset kolme askelta ennen hyppyä. Sitä myöten Lorekin pääsi ponnistamaan paremmasta kohtaa sen sijaan, että usutin sitä hyppyyn liian kaukaa tai annoin sen valua liian lähelle ristikkoa. Itselle oli kuitenkin taas vaikeaa pitää reitti ympyränä hypätessä. Jotenkin ennen ja jälkeen esteen menin automaattisesti suoraan, vaikka ympyrällä ollessa sitä suoraa osuutta siinä ei yleensä ole. Opettaja neuvoi korjaamaan lantiotani niin, että se pysyy paremmin paikoillaan suorana ja huolehtimaan siitä, ettei vasen olkapääni pyri kääntymään liikaa. Alaselän notkoa puolestaan pyrin korjaamaan aina, kun vain muistin. Enemmän ja vähemmän siinä tosin onnistuen.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa pystyn, siitä 12 metrin päässä olleet innarivälein laitetut kavaletit ja lopuksi vielä pystyksi muuttuneen ristikon. Tavoitteena oli saada pystyn ja innarin väliin kolme askelta. Meillä oli jälleen hyppypaikat hukassa, jolloin Lore joko ampaisi kaukaa mennen välin ahtaasti kolmella askeleella tai sitten tuli minihyppy, jolloin esitimme neljän askeleen välin. Kaiken lisäksi Lore vinksahti pystyn jälkeen melkoiselle banaanimutkalle oikealle, jolloin se puski vasemmalle karkuun. Niinpä tulimme kavaleteille aina turhan paljon vasemmalle valuneena. Jäin kyttäämään ponnistuspaikkaa niin, etten koskaan ehtinyt korjata hevosta kunnolla lähestymisessä suoraksi, vaan Lore pääsi menemään mielensä mukaan. Niinpä kavalettien jälkeen olimme pari kertaa väärässä laukassa, kun Lore päätti vaihtaa oikean laukan suosikkiinsa eli vasempaan laukkaan.

Lopuksi tulimme tehtävän vielä vasemmassa kierroksessa eli ensin pysty ympyrällä ja siitä innarikavaleteilta pystylle. Ponnistuspaikka oli taas hetken aikaa hukassa ympyrällä olleelle pystylle, kunnes sain taas menon tasaisemmaksi, jolloin oli helppo nähdä ponnistuspaikka. Innarikavaletit ja niitä seurannut pysty sen sijaan sujuivat näinpäin rutkasti paremmin. Lore vähän yritti suoralle päästyään kiihdyttää, mutta opettajan neuvoilla otetut puolipidätteet hillitsivät sen menoa. Kavalettien jälkeen tarvitsi vain rentoutua, jolloin Lore pääsi kolmen askeleen välin toivotusti ja ennen kaikkea helposti. Ilmeisesti kavaletit rytmittivät menoa sen verran, että niiden jälkeen oli helppo jatkaa tasaista laukkaa. Toisinpäin ratsastettuna häselsin niin paljon ensimmäisenä tulleen pystyn kanssa, että sen seurauksena lopputehtäväkin meni vähän niin ja näin. Olikin mukavaa, että tunnin hypyt päättyivät helpompaan suuntaan ratsastetulle tehtävälle.

En tiedä, mikä nyt on mennyt vikaan, kun hyppelyt Loren kanssa eivät suju ihan niin hyvin kuin aiemmin. Välillä tunnin aikana huomasin jännittäväni, että Lore stoppaa esteen eteen, joten ilmeisesti putoamiseni sen kyydistä kummittelee vielä harmillisesti. Tälläkään kertaa Lore ei antanut mitään syytä uskoa ikävyyksiä, joten toivottavasti pieni pelkoni nujertuu sen myötä nopeasti. Muuten haluaisin treenata taas tehokkaasti lähestymisiä. Etenkin epäsuorasti esteelle tuleminen tuottaa minulle rutkasti vaikeuksia, joten niitä olisi syytä harjoitella enemmänkin. Eikä sen laukan tasaisuuden treenaaminenkaan olisi yhtään pahitteeksi, päinvastoin.