Korvasin reissun takia väliin jääneen pienryhmätunnin tuppautumalla sunnuntain B-A-tunnin kahdeksanneksi ratsastajaksi. Olin sattumalta nähnyt unta Epperistä, jonka opettaja olikin jakanut minulle. Ei tosin ollut ihan niin kumma tunti kuin unessa, sillä treenasimme käynnissä ja ravissa pohkeenväistöä ja pitkästä aikaa myös avotaivutusta tavoitteena saada hevosia jumpattua irtonaisemmiksi. Samalla tuli pienen tauon jälkeen tunti, jolla ei laukattu ollenkaan. Alkuverryttelyn saimme mennä itsenäisesti kaikissa askellajeissa.
Opettaja ohjeisti tekemään alkuverryttelystä sellaisen, jolla saa oman ratsunsa omasta mielestä toimimaan. Tärkeimpänä tavoitteena oli saada hevoset rennoiksi, jotta ne olisivat valmiita väistöihin ja avoihin. Itse päätin ottaa heti alkuun vähän laukkaa, jotta Epper pääsisi tekemisen makuun. Laukan jälkeen koetin asetella ja taivutella Epperiä pehmeämmäksi, mutta se ei oikein alkanut yhteistyöhön. Pehmitystä sai tehdä melkoisesti ennen kuin Epper antoi yhtään periksi. Asetusten saaminen oikealle oli hyvin työlästä, ja vaikka kuinka koetin käyttää sisäpohjetta, ei Epper antanut juurikaan periksi. Opettaja neuvoi saamaan Epperiä käyttämään heikkoja vatsalihaksiaan, mutta en keksinyt, miten tämä tehtiin. Sen sijaan pyörittelin ympyröitä ja tein takaosakäännöksiä. Kokeilin myös muutamia käynti-ravi-käyntisiirtymiä, mutta niissä tahtoi sekä pyöreys että aktiivisuus kadota yhtä aikaa.
Sitten pääsimmekin tunnin varsinaiseen puuhaan eli pohkeenväistön ja avotaivutuksen pariin. Kuvio oli helppo. Toisen pitkän sivun alusta mentiin pohkeenväistöä keskihalkaisijalle saakka. Sen jälkeen suoristettiin ja ratsastettiin halkaisijaa myöten lyhyelle sivulle. Toinen pitkä sivu mentiin puolestaan avotaivutusta. Tehtävää vaikeutettiin sillä, että väistöissä ja avoissa käytettiin sekä myötä- että vasta-asetuksia. Pohkeenväistö onnistui meillä Epperin kanssa helpommin vasemmalle. Oikealle väistättäminen oli Epperillekin vaikeaa, joten siinä ei juuri mainittavia onnistumisia tullut. Väistöt sujuivat parhaiten vasemmalle silloin, kun muistin pitää ulkopuolen hallinnassa. Kun unohdin kontrolloida sitä, karkasi Epper sieltä ovelasti omille teilleen. Oikealle tehdyt väistöt eivät vain onnistuneet, vaikka miten yritin. Jostain syystä en saanut kontrollia Epperin etu- saati takapäähän, jolloin vain valuimme oikealle ilman varsinaista väistöä. Ravissa väistöt toimivat vasempaan edelleen ihan kivasti, kun muistin ratsastaa enkä matkustaa. Epper alkoikin pyöristyä väistöjen aikana varsin mukavasti, ja opettaja kehui muodon olevan hyvä. Oikealle tehdyissä väistöissä tietysti meno tökki jo käynnissä ja ravissa ei hommasta tullut oikeastaan mitään. Käynnissä kuitenkin saimme muutamat hetket, jolloin Epper jopa käytti takapäätään. Myötä- ja vasta-asetusten käyttö vasemmalle väistättäessä sujui myös, mutta oikealle väistättäessä asetuksen vaihtaminen toiseen vaikeutti menoa entisestään.
Avotaivutusten kanssa olin ensin ihan hukassa, kun niiden treenailusta on taas aikaa. Tehtävä paljasti karusti, kuinka heikosti ratsastan pohkeilla. Nyt sain väännellä itseäni melkoisesti ennen kuin sain aseteltua itseni niin, että saatoin edes pyytää Epperiltä avotaivutusta. Opettaja rohkaisi käynnissä siirtämään Epperin etupäätä enemmän pois uralta ilman, että kaula menee mutkalle. Minun avotaivutukseni tuppaavat joskus olemaan vain hevosen kaulan vääntämistä solmuun. Ihme ja kumma kyllä avotaivutukset oikeassa kierroksessa alkoivat sujua käynnissä aika mukavasti. Siinä sain itseni paikoilleen paljon paremmin kuin vasemmassa kierroksessa. Silloin saatoin myös antaa Epperin mennä rennommin, kun sitä ei tarvinnut korjata joka hetki. Tosin asetuksen vaihtaminen avotaivutuksessa oli järjettömän hankalaa. Sitä yrittäessäni aloin säheltää niin, että hevonen pääsi suoristumaan ja sitten koko homma pitikin aloittaa taas alusta. Ravissa jätin jalustimet tosiaan jo väistöissä pois, jotta saisin väänneltyä jalkojani paremmin oikeille paikoille. En muista saaneeni yhtään kommenttia opettajalta ravissa tehdyistä avotaivutuksista, mutta epäilen, että menomme oli korkeintaan jotain avotaivutuksen kaltaista. Sen verran hankalalta meno ainakin itsestä tuntui. Jälleen vasemmassa kierroksessa tuntui olevan vähän helpompaa, mutta epäilen pahasti, että kovin montaa puhdasta avotaivutusaskelta ei mukaan mahtunut. Peilistä olisi ollut hyötyä, mutta avotaivutus tehtiin aina peileiltä poispäin.
Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Epper ei oikein halunnut tehdä tätä, vaan yritti vänkäillä vastaan. Pyörittelin sitten taas ympyröitä rentouttaakseni hevosta, ja muutamia pätkiä Epper näiden jälkeen malttoikin venyttää. Tunti oli ihanan rankka, vaikka sen aikana mentiinkin vain käyntiä ja ravia. Jalat tuntuivat melkein hyytelöltä, kun sentään yritin tehdä niillä jotain. Ilmeisesti sorruin tehtävissä tekemään yhtä sun toista, jolloin Epperin oli vaikea tulkita aputulvastani ne oikeat. Jotenkin oli vain hankalaa pitää huolta niin monesta asiasta kerralla, vaikka sellaistahan se ratsastus aina on. Toivon kyllä, että väistöt, avot ja sulutkin palaisivat taas ahkerammin tuntien treenivalikoimaan. Saisipahan aivot harjoitusta siihen, miten yrittää huomata monta asiaa kerralla ja vaikuttaa silti hevoseen rauhassa ja selkeästi. Hassua oli se, että laukan puuttuminen ei harmittanut. Vaikka tehtävät olivatkin hankalia ja välillä onnistuivat kiukuttamaankin, palasin kummasti kerta toisen jälkeen pitkän sivun alkuun ajatuksella, että yritetäänpä uudelleen. Toivottavasti Epper sai kuitenkin vähän jumppaa ja sitä myöten irtonaisuutta liikkumiseen. Ainakin minusta tunti tuntui hyvinkin jumpan veroiselta.
