Talliviikkoni alkoi normaalia poikkeavammin, kun kipaisin näin tiistaina jo kolmeksi hoitamaan Jussin. Samalla rupattelin toimittajalle harrastuksestani ja jos en ihan kauheita sammakoita ole suustani päästellyt, linkkaan radiojutun tännekin, kun se jolloin Ylen asiapitoisella kanavalla julkaistaan. Haastattelun jälkeen jäin tallille vielä puuhailemaan vieden hevosia tarhaan ja tuoden niitä sieltä takaisin sekä laittaen muutamat ratsut lasten tunneille valmiiksi. Pienen tauon jälkeen palasin takaisin ratsastamaan C-B-tunnille siirtymiä Pokulla.
Ensimmäiseksi treenattiin siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Opettaja neuvoi ratsastamaan hevoset ennen siirtymää lyhyeen, mutta napakkaan käyntiin, jotta ne olisivat valmiita nostamaan ravin helposti. Siirtymät raviin tehtiin aina vähän ennen voltin pyöräyttämistä, ja niitä tehtiin niin lyhyiden kuin pitkien sivujen keskelle. Niiden jälkeen taas siirryttiin takaisin käyntiin. Poku oli tuttuun tapaansa hyvinkin rauhallisella tuulella, jolloin sen virittäminen lyhyeksi ja pontevaksi jäi aika pitkälti ajatuksen tasolle. Huomasin Pokun jäävän vähän raskaaksi edestä, jolloin kokeilin tehdä kohottavia pidätteitä samalla, kun pohkeeni pyysivät eteenpäin. Jokin apu oli kuitenkin ristiriidassa tai epäselvä, sillä Poku ei juuri lyhyitä hetkiä huomioimatta keventynyt rehellisesti. Todennäköisintä on ehkä se, etten ratsastanut riittävästi pohkeella tuntumaa säilyttäen, jolloin hevosella oli mahdollisuus jäädä etupainoiseksi.
Ravin Poku nosti kohtuullisesti, kun olin ensin muutamia kertoja muistuttanut raipalla. Oikeassa kierroksessa tehdyillä volteilla Poku tykkäsi puskea sisälle. Taiteilin vaikka mitä liikkeitä sisäpohkeellani tätä estääkseni, mutta Poku ei tahtonut parantaa menoaan. Vasemmassa kierroksessa volteilla ei onneksi ollut ongelmia tuohon malliin. Käyntisiirtymät olivatkin sitten aika helppoja. Poku siirtyi ravista liki ajatuksella käyntiin hyvin mielellään. Parannettavaa olisi ollut tietysti siinä, ettei hevonen olisi jäänyt raahustamaan käyntiä, vaan siinäkin olisi ollut ponnekkuutta. Jostain syystä Poku tuntui tavallistakin hitaammalta, mitä ihmettelinkin opettajalle. Hän tuumasi, että Poku on ollut työläämpi ratsastettava jo parisen viikkoa. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi opettaja arveli kylmien ilmojen jäykistävää vaikutusta.
Siirtymät ravista laukkaan ja takaisin tehtiin nostamalla C:stä harjoitusravista laukka ja laukkaamalla pitkältä sivulta 20 metriä halkaisijaltaan ollut ympyrä, jonka jälkeen siirryttiin mahdollisimman hallitusti takaisin raviin. Vasemmassa kierroksessa Poku nosti laukat C:n lähimailla, mutta vaati tomerat pyynnöt. Ympyrällä laukka tuntui sammuvan, ja muutamia kertoja Poku pudottikin raville. Opettaja neuvoi asettamaan sisäkädellä, mutta varomaan vetämästä sillä kädellä yhtään. Taisinpa muutamia kertoja asetusta hakiessani jäädä nykimään ohjaa kummasti taakse, mikä saattoi selittää Pokun raviin siirtymiset. Laukka tuntui muutenkin sangen töksähtävältä enkä saanut missään vaiheessa tähän suuntaan sitä rullaamaan. Siirtymät raviin eivät myöskään olleet nättejä, sillä Poku siirtymisen sijaan pääsi enemmänkin putoamaan raville. Hyviin siirtymisiin olisi pitänyt ratsastaa laukka lyhyemmäksi ennen siirtymistä raviin.
Oikeassa kierroksessa laukka ei noussut muistaakseni kertaakaan C:stä, vaan ajauduimme aina melkein lyhyen sivun loppuun. Poku tuntui hyytyvän, mitä lähemmäksi nostopaikkaa tulimme. Ilmeisesti aloin puskea hevosta jo ennakkoon, mikä hyydytti sen viimeisetkin halut liikkua itse. Isolla ympyrällä sen sijaan sain Pokun asettumaan paremmin, jolloin se pyöristyi mukavasti ja tuntui, että se yritti laukata. Yritys ei silti riittänyt onnistumiseen asti, vaan laukka pysyi aika nelitahtisena. Opettaja neuvoi pyytämään pohkeilla Pokua kohottamaan omaa vatsaansa ja selkäänsä, jotta takajaloilla olisi tilaa astua alle. Yritin kovasti toteuttaa tätä, mutta en osannut pyytää aivan oikein. Muutamina hetkinä Poku tuntui oikeasti yrittävän, mutta jokin pala ei vain loksahtanut paikoilleen. Oikeassa laukassa Poku ei enää puskenut niin paljon sisäpohjetta vastaan, mutta tuntui silti raskaalta siltä puolen.
Loppuraveissa Pokulla oli taas vähän enemmän energiaa, jonka koetin hyödyntää saamalla sen pyöristymään ja sitä kautta venyttämään ohjan perässä. Saimme pyöritellä aika paljon ympyröitä ennen kuin Poku malttoi vähän kuunnella. Hiljalleen se kuitenkin rentoutui hieman ja venytti toivotusti vähän eteen alas. Tunnista jäi pienoinen harmitus, sillä aiemmat kerrat Pokulla ovat olleet kuitenkin vähän toimivampia. Nyt tuntui, etten juuri yhtään tajunnut hevosen päälle. Aikaisemmin Poku on tuntunut paljon tasaisemmalta eikä puolieroja juuri
ole huomannut, joten ehkä viileät kelit ovat tosiaan jäykistäneet vanhaa
ruunaa. Toki onhan tämä papparainen aina osannut ottaa hommien tekemisen aika lunkisti, joten ehkäpä tämän kerran räpellykset voi taas kerran laittaa kuskin piikkiin.
