Torstain hevostelu alkoi hieman poikkeuksellisesti, kun päädyin ratsastamaan Noran vuokrahepan eli Easyn. Omistaja toivoi estetreenin jälkeiseksi päiväksi kevyen liikutuksen kaikissa askellajissa. Kunnianhimoisesti kuvittelin ehtiväni koppuraista kenttää pakoon hyväksi ajaksi maneesiin, mutta lopulta ehdin nauttia siitä vain parisenkymmentä minuuttia. Harjattaessa ja varustaessa Easy oli ihanan leppoisa verrattuna The Lohikäärme -tittelin vieneeseen Loreen. Kyllähän tamma vähän nyrpisti turpaansa ja louskautti leukaansa, mutta uskoi komennuksella.
Maneesille päätin kävelyttää hevosen maasta käsin, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu. Easy ottikin menomatkalla pienen sivuloikan syystä, joka jäi minulta näkemättä. Muuten hepo oli perässä vedettävä tapaus. Kehtasipa se louskauttaa leukaansa närkästyneenä, kun nohitin sitä pistämään sievää kaviotaan toisen eteen reippaammin. Alkukäynnit tuli kuitenkin suoritettua siinä näppärästi, joten maneesilla pääsin kyytiin kipuamisen jälkeen aloittamaan nopeasti ravissa. Kiire nakutti takaraivossa, joten mitään järkevää en juuri tehnyt. Ravissa koetin saada asetuksia läpi käyttämällä apuna takaosan väistätystä ulos. Easy väisti aika mukavasti aina hetkittäin ja pyöristyikin, mutta sitten jokin tähti meni eri asentoon, ja seuraavassa hetkessä tamma olikin jo puraissut kuolaimeen kiinni. Sitten taas meni maanitteluksi, kunnes ratsu malttoi taas vähän pehmetä. En kuitenkaan saanut kovin hyvää otetta raviin, vaan tuntui, että Easy meni ja minä enemmänkin meinasin.
Laukat nostin käynnistä ja tein muutamat siirtymät alas mahdollisimman nopeasti käyntiin. Easy hanskasi tämän ja etenkin laukan nostamisen käynnistä mukavasti, varmaankin Noran treenailujen ansiosta. Ennen laukkaa ehdin vähän mietiskellä, mitä jos Easy haluaisi leikkiä minunkin kanssani rodeota. Ilmeisesti edellispäivän estehypyt olivat vieneet siltä pömelienergian, joten se laukkasi aika kivasti. Siinä ei tosin juuri pyöreyttä ollut ja vastustelipa Easy kertaalleen siirtymispyyntöäni käyntiin isommalla päänravistuksella. Taisin halailla sitä ohjaa taas turhan tarmokkaasti. Omia apuja tarkastamalla pääsimme lopulta laukastakin käyntiin aika vikkelästi. Väliin taisi kuitenkin sujahtaa pari raviaskelta.
Käynnissä sitten pyörittelin vielä muutamat takaosakäännökset ja väistöt. Easy oli näissä ihanan herkkä ja kevyt, jolloin huomasin pyytäväni asioita turhan isosti. Apuni taitavat perusasetuksella olla säädetty kohtaan "kuuro ja tuntoaistiton hevonen", jolloin vähän tahmeammat hevoset liikkuvat juuri ja juuri, kun taas herkemmät tapaukset ottavat jopa vähän itseensä isoista pyynnöistä. Pitäisi tosiaan oppia säätämään avut jokaisen hevosen kohdalla sopiviksi. Tavoitteenahan on, että jokainen hevonen, niin se pinkein kuin lunkein, reagoisi niin pieneen apuun kuin mahdollista. Minun "samat säädöt kaikille" -metodini tuskin auttaa siinä.
Tässä vaiheessa ensimmäinen opetustunti pyörähti käyntiin, joten lähdimme Easyn kanssa kotimatkalle. Nyt sen askel veti reippaasti, jolloin opettelimme hetken aikaa pysähtymistä. Paluumatkalle ei onneksi sattunut pömeliä, vaikka ison hallioven avautuminen ja auton ajaminen sinne sisään saivatkin tamman tiukan huomion. Tallille päästyäni ihana Nora oli tullut auttamaan talliaskareissa (kiitos!), jolloin pääsimme niistä aika sukkelaan. Olisipa ollut kiva ehtiä mennä Easyllä vähän pidempi hetki, mutta toteutuipahan toive ratsastuksen keveydestä, vaikka meno olikin melkoista sillisalaattia vailla kunnon päätä ja häntää. Easy ei siis hionnut minkään vertaa ja liikuntaa sille tuli reilu puolisen tuntia. Taidanpa kehdata vielä todeta, että voisin minä kolmannenkin kerran kivuta Easyn selkään. Vähän rauhallisemmalla aikataululla vain.
