Yritin pitää torstain tallittomana päivänä, mutta kun kaverikin innostui ylimääräiselle tunnille, en voinut itsekään jäädä kotiin. Toivoin ennakkoon Attea, jolla en ole mennyt sitten syyskuun. Atte oli kuitenkin ehditty varata toiselle ratsastajalle, mutta sain hieman samankaltaisen ratsun eli Jussin. Olin varovaisen iloinen etenkin, kun treeniaiheena oli sama kuin sunnuntain tunnilla eli käynnissä ja ravissa tehdyt pohkeenväistöt ja avotaivutukset. Tällä kertaa meillä ei juuri ollut alkuverryttelyä, vaan siirryimme aika piakkoin tehtävän pariin. Kuviona oli väistättää toisen pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle, jatkaa se loppuun suoraan ja sitten taas toinen sivu mennä avotaivutuksessa. Väliin sai pyöräyttää voltin, jos meno tuntui sitä tarvitsevan. Tässä vaiheessa tunsin sisäisen kouluratsastajani pyrkivän kovasti esiin, joten annoin periksi, painoin kuvitteellisen koulusilinterini syvälle päähän ja valmistauduin vääntämään koulua kunnolla.
Ensimmäiseksi lähdimme tekemään väistöt ja avotaivutukset oikeassa kierroksessa käynnissä. Keskityin tekemään mahdollisimman paljon pohkeella etenkin, kun huomasin Jussin olevan kumman raskas edestä. Yritin sitten tehdä puolipidätettä kohottavana ja ratsastaa samalla pohkeella Jussin takapäätä tuntumaa kohti, mutta Jussi vain niksautti niskansa nätin pyöreäksi, mutta ei keventynyt edestä nimeksikään. Väistöt oikealle lähtivät kohtuullisen mukavasti ja aika kevyillä avuilla. Viime kerrasta oppineena sain pidettyä hevosen oikean puolen paremmin hanskassa pienillä pidätteillä ja pitämällä oikean pohkeen tuntumalla. Hetkittäin Jussi yrittikin puskea sieltä karkuun, mutta aika hyvin sen sai kontrolliin. Opettaja neuvoi ottamaan vähän rauhallisempaa menoa, jotta Jussin jalat ehtisivät ottaa väistöaskeleet. Välillä sain palikat kohdilleen, jolloin Jussi väisti kevyen mukavasti ja pyöreyden lisäksi myös keveni edestä. Suoristukset väistöistä onnistuivat helposti, kun vain lakkasin pyytämästä väistöä ja pidin oikean pohkeen tuntumalla varmistamassa, ettei Jussi valu itsekseen enempää sivulle.
Avotaivutus oikealle tuntui alussa hankalalta, kun en tuntunut ensin saavan Jussin etupäätä pois uralta. Jäin ähertämään liikaa takapäätä, kun oikeasti se etupää olisi ollut työskentelyn kohde. Pyöräytin sitten välillä aina voltin avuksi, jotta sain valmisteltua avoon lähtemisen helpommin. Tämä auttoi kummasti, ja niinpä Jussikin alkoi hiljalleen tajuta, mitä siltä pyysin. Opettaja hoksautti pitämään ulko-ohjan tuntumalla, ettei hevonen taipuisi liikaa kaulastaan. Ulko-ohjasta otetuilla pienillä pidätteillä sainkin korjattua tämän. Huomasin kuitenkin, ettei vasen pohkeeni osannut pyytää hevosen etuosaa kääntymään ja jos se siinä onnistui, oli oikea pohje puolestaan kyvytön estämään hevosen liiallista kääntymistä. Tuijottelin taas aikani hevosen niskaa, kunnes huomasin pelkän katseen suuntamiseen eteen auttavan hahmottamaan omaa asentoa paremmin. Sittenpä Jussikin kulki paremmin, kun avuistani taisi saada hitusen paremmin selvää. Hetkittäin myös avotaivutuksessa Jussi rentoutui ja kantoi itsensä paremmin edestä. Pienet onnistumiset eivät kuitenkaan johtaneet siihen, että hevonen olisi säilyttänyt hyvän menonsa, vaan nopeasti Jussi palautui aina etupainoiseksi.
Vasemmalle tehdyt pohkeenväistöt ja avotaivutukset sujuivat myös kohtuullisesti. Pohkeenväistössä Jussi ei ensin suostunut väistämään kunnolla, vaan tuntui olevan aika jumissa siltä puolen. Opettajan vinkistä hain asetusta väistössä oikealle, mikä auttoikin hyvin paljon. Kun Jussi hyväksyi asetuksen, ja pidin vasemman pohkeen tuntumalla, onnistui oikealla pohkeella väistätys paljon paremmin. Tähän tosin vaadittiin muutama lämmittelykierros ennen kuin Jussin kintut alkoivat liikkua kunnolla, mutta niinhän ne tuumaavat, että hitaasti hyvä tulee. Avotaivutukset vasemmalle olivat puolestaan paljon helpompia sekä minulle että Jussille. Tässä suunnassa pääsin rentoutumaan enkä jäänyt ähertämään ylimääräistä, kun Jussi pysyi avotaivutuksessa sangen helposti. Aktiivisuus tahtoi välillä tosin sammua, mutta en häiriintynyt siitä, kun halusin saada itse liikkeen kuitenkin kuntoon.
Ravissa sain ihanan paljon huomiota opettajalta istunnan parantamiseksi. Yksinkertaiselta kuulostava ohje oli pistää vatsalihakset töihin vetämällä vatsaa vähän sisään ja saada siten lantio paremmin alle. Istuntani keskeisin ongelma on alaselässäni oleva notko, joka työntää lantioni alta pois ja toisinaan jalkanikin turhan eteen. Opettaja ohjeisti ajattelemaan istunnan korjaamista joka askeleella. Huomasinkin, että uloshengityksen kanssa rytmitettynä sain aina hetken aikaa petrattua istuntaani ja kadotettua selkäni notkoa. Sitten taas jokin muu asia vei huomioni, ja humputtelin tovin istuen väärin. Pohkeenväistöissä yllätyin siitä, kuinka käynnissä takkuilleet väistöt vasemmalle sujuivat ravissa varsin mukavasti. Tahti pysyi kivasti samoin kuin aktiivisuus, kunhan olin saanut Jussin kuulolle. Oikealle tehdyt väistöt sujuivat myös hyvin, mutta jostain syystä vasen puoli tuntui kuitenkin nyt molemmille helpommalta. Raviväistöissä kivaa oli myös se, että Jussi liikkui edelleen kevyillä avuilla ja malttoi aina hetkittäin ryhdistäytyä sen verran, että etupainoisuus katosi.
Avotaivutustenkin kohdalla kävi juuri toisinpäin kuin käynnissä. Nyt avotaivutus oikealle tuntui helpommalta, kun sain oman istuntani korjattua ja sitä myöten jalkani paremmin hommiin. Huomasin Jussin väliin tarjoaman hirviravin ja oman istunnan huteruuden johtavan siihen, etten päässyt syvälle satulaan ja sitä myöten jalkani pääsivät heilumaan, jolloin minulla ei juuri ollut otetta hevoseen. Jotenkin kummasti vasen pohkeeni päätti alkaa toimia, jolloin sain oikealle tehdyssä avossa siirrettyä sillä Jussin etupään sisemmäs, kun taas oikea pohje muisti pitää takaosan edelleen uralla. Tässäkin ehdin mennä hetkiä aika rennosti häseltämättä mitään ylimääräistä. Vasemmalle tehdyissä avotaivutuksissa opettaja neuvoi käyttämään välillä asetusta oikealla ja
palauttamaan se sitten takaisin vasemmalle. Sen avulla Jussi pehmeni
paremmin, ja ilmeisesti tajusin oikealla käytetyn asetuksen jälkeen
rentoutua paremmin enkä jäänyt kiinni oikeaan ohjaan. Loppuun saimme ravissakin muutamat hetket aika kivan tuntuista avoa myös vasemmalle, kun Jussi ryhdistäytyi ja kantoi etupäänsä, jolloin se keveni välittömästi.
Pyöräytimme myös laukkaa pätkät molempiin kierroksiin. Oikea kierros jäi ihmeen kinkkiseksi, kun Jussi tuppasi kenottamaan turpansa kanssa siinä vasemmalla. Yritin houkutella turpaa asettumaan oikealle niin johtavalla kuin kohottavalla pidätteellä ilman mainittavaa onnistumista. Opettaja neuvoikin käyttämään asetusta välillä vastaisena, jotta myötäasetusta voisi yrittää sen jälkeen uudelleen. Tässä en kuitenkaan valaistunut, joten oikean laukan onnistumiset olivat vähän niin ja näin. Vasemmalle laukka alkoi pyöriä kohtuullisesti, kun opettajan vinkkejä seuraten huolehdin kunnolla oikean lavan kääntämisestä. Jussi yritti sieltä luontaisesti puskea omille teilleen eli ei pysynyt suorana. Kun ulkolavasta huolehtimalla sain hevosen suoraksi, muuttui laukka heti pyöreämmäksi. Niinä hetkinä opettaja ohjeisti hakemaan sitä muhkeampaa laukkaa, mutta se puolestaan jäi minulle vähän puolitiehen. Keskityin kait liikaa säätämään suoruuden kanssa. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka suuri ero on suoralla ja vinkkaralla olevalla hevosella. Jussin kanssa kun sen tunsi varsin helposti. Laukka olikin tämän tunnin askellajeista se, jossa Jussi oli vähiten edestä raskas.
Loppuraveissa pyörittelimme vielä ympyröitä. Jussi yritti taas alkaa edestä raskaaksi, jolloin sain tehdä kunnolla töitä sen keventämiseksi. Asetus oikealle ei myöskään tullut vieläkään ilmaiseksi, jos ollenkaan. Sinnikkäästi yrittämällä sain vähän sinnepäin menneitä suorituksia, mutta kunnon ahaa-elämys jäi välistä. Jussi huijasi minua hienosti pyöristymällä kaulastaan, jolloin jäin ihastelemaan sitä ja unohdin ratsastaa. Tuloksena oli kyllä pyöreä hevonen, mutta armottoman raskas edestä ja selkäänsä yhtään käyttämätön ratsu. Hups. Sisäinen kouluratsastajani oli kuitenkin aika fiiliksissä tunnista, ja lopuksi saimmekin opettajalta kehun siitä, kuinka hyvin Jussia sai suoremmaksi. Mikä lie loksahtanut hetkittäin paikalle, mutta tällaisten tuntien takia sitä jaksaa puuhastella tämän kouluratsastuksenkin parissa.
Ps. Huh, miten pitkä kirjoitus. Onnittelut, jos jaksoit lukea alusta loppuun saakka!
