Ensin tulimme vasemmassa kierroksessa ravilähestymisillä 21 metrin suoraa linjaa, jossa ensimmäinen este oli ristikko ja toinen pysty. Ravilähestymiset ovat minulle kinkkisiä, sillä en yleensä saa ratsua ravaamaan riittävästi tuntumaa kohti ja toisekseen en tajua, mistä kohti se lähtee hyppyyn. Nyt onneksi oli ponnistuspuomi apuna. Siinä huolimatta jätin pyytämättä Lorea kunnon raviin, jolloin laukka ristikolta nousi aika laiskasti, ja esitimme väliin peräti seitsemän askelta. Seuraavilla yrittämillä saimme kuusi askelta, mutta meno oli silti vähän ponnetonta. Suunta vaihdettiin oikeaksi ja nyt lähestymisen sai tehdä laukassa. Kaarteessa opettaja kehotti ratsastamaan eteen ja antamaan suoran koittaessa hevoselle sopiva rauha. Ratsastin sitten eteen pari kertaa turhan voimakkaasti, jolloin Lore innostui. Ensimmäinen este meni vielä ok, mutta sitten huomasin välin käyvän ahtaaksi. Yritin pidättää, mutta niin vain Lore ampaisi okserille viidellä laukalla liian kaukaa. Minä tietysti kerrankin kilttinä odotin kuudetta askeletta, jota ei koskaan tullut ja näin ollen myöhästyin hypystä. Onneksi käteni antoivat ohjien soljua pidemmäksi, etten kiskaissut Lorea suusta. Viimeisellä yrittämällä maltoin ratsastaa ensimmäiselle esteelle aktiivisesti, mutta silti tasapainottaen, jolloin hyppy oli ok. Lore yritti vähän kiihdyttää, mutta olin hereillä ja sain pidätettyä. Kuusi askelta mahtui väliin, ja vaikka ponnistuspaikka ei ollut paras, oli se aiempia räpellyksiä silti parempi.Sitten pääsimmekin jumppasarjalle, johon kaikki lähestymiset tehtiin ravissa. Ensin tulimme innareina olleet kaksi ristikkoa ja laukka-askeleen päässä olleet pystyn. Kun se sujui, lisättiin pystyn jälkeen laukka-askeleen päähän toinen pysty. Ensimmäinen kierros meni sangen mukavasti putkeen. Lore tuli ristikolle ravissa hyvin, nosti siitä pyörivän laukan ja hyppeli kolme estettä vaivatta. Itse pysyin kevyessä istunnassa kohtuullisesti enkä häirinnyt hevosen menoa. Toinen kierroskin sujui aika vaivatta, mutta ei ihan niin sujuvasti kuin ensimmäinen. Sitten Lore alkoikin innostua eikä olisi malttanut enää tyytyä raviin, vaan tarjosi koko ajan laukkaa. Sain sitten toppuutella sitä melkoisesti, jolloin se protestoi narskuttelemalla hampaitaan pitkästä aikaa. Tämän seurauksena lähestymiset ristikolle olivat vähän huteria, mutta kummasti Lore ne selvitti. Vauhti tosin pääsi kasvamaan ja välissä tuntui, että Lore painaltaa pystyjen läpi hyppäämisen sijaan. Yritin sitten jarrutella äänellä, kun jostain syystä en muka osannut ristikoille päästyäni tehdä mitään ohjalla. Kysyin opettajalta, toimisiko lähinnä käsien rentouttaminen ristikoille kunnon myötäyksen sijasta apuna siihen, ettei Lore pääse ampaisemaan. Opettaja kertoi asian voivan auttaa ja neuvoikin kokeilemaan sitä. Tämä auttoi hieman, mutta sain silti rauhoittaa Lorea ensimmäiselle pystylle tultaessa. Pystyt nousivat hiljalleen, ja kahden viimeisen kierroksen aikana viimeinen pysty oli minulle hurjat 90 senttiä. Viimeisellä kierroksella maltoin olla antamatta liikaa ristikoilla myöten ja ehdin vielä ottaa pidätteenkin ennen ensimmäistä pystyä, jolloin Lore meni jumppasarjan tasaisimmin kuin muina kertoina.
Kaikeksi onneksi tajusin viimeisen pystyn olleen 90 sentissä vasta, kun opettaja sen sanoi. Muuten olisin varmaan ehtinyt jännätä sitä. Tunnin aikana huomasinkin, kuinka putoamiseni oli aiheuttanut taas henkisen käsijarrun kytkeytymisen päälle. Sen seurauksena jäin tavoistani poiketen odottamaan sitä viimeistä askelta, jota Lore ei tosin nyt innoissaan ottanut. Lore oli muutenkin tänään vähän pirtsakampi kuin yleensä, jolloin aloin kuvitella sen keksivän vielä vaikka ja mitä temppuja. Mutta Lore rajoitti virtapiikkinsä vain oma-aloitteisiin laukkanostoihin, haluttomuuteen siirtyä takaisin raviin ja pieniin kiihdytyksiin esteillä. Muuten se oli oma tasainen itsensä, mutta oma jännitykseni vähän sotki luottoa siihen. Tunnin iloisena asiana oli se, että oma istunta pysyi pääosin kuosissa jopa siinä korkeimmassa hypyssä. Harmi vain, etten ollut valmiina ennakoimaan Loren hyppäyksiä kauempaa, jolloin jäin armotta matkasta. Pitäisi opetella käyttämään esteistuntaa paremmin, jolloin äkkinäisiinkin hyppyihin pääsisi vähän paremmin mukaan. Nyt taisin vain ajatella esteistunnan olevan askel lähempänä maakosketusta, jolloin jäin vähän liikkeen taaksekin. Joka tapauksessa oli kiva mennä taas suoria linjoja, joissa ei tarvitse miettiä ihan niin montaa asiaa kuin esimerkiksi radan aikana. Vaikkakin perusasiat pysyvät samoina: kaasu, jarru ja ratti on oltava mukana.
