Toinen luokka alkoi vähän myöhässä, joten Pera oli kerinnyt kävellä ensimmäisen kuskinsa kanssa reilusti. Pera meni ensimmäisen ratansa aika puoliunessa, jota en halunnut moista omalle vuorolleni. Pitkän kävelytyksen takia päätin ottaa kohtuullisen kevyen verryttelyn, jossa keskityin saamaan hevosta liikkumaan. Se oli kuitenkin helpommin ajateltu kuin tehty, sillä Pera tarjosi reippaampaa menoa aina parin askeleen ajan, kunnes siirtyi hiippailemaan. Yritin sitten saada hevosta reippaammaksi tekemällä nopeita käynti-ravi-käyntisiirtymiä. Tämä sentään auttoi hieman. Sitten testasin vielä laukan nostamiset sekä siirtymiset käyntiin. Ne menivät ihan ok, joskin käyntiin siirtymiset olivat töksähtäviä eikä käynti rullannut niiden jälkeen kovin aktiivisesti. Harjoitusravissa oma istunta oli taas vähän mitä sattuu, ja ennakoinkin inhottavia pomppisia radalle. Oman vuoron koittaessa ravasin radalla nopeasti tuomaripäätyyn, jota Pera vähän katseli. Hymisin ääneen ja viheltelinkin, jotta Pera keskittyisi muuhun kuin kyttäämiseen. Tämä auttoi ihan kelvollisesti, joten en huolehtinut enää päädystä. Laukkasinkin alle vähän ja yritin keskiravilävistäjää, jossa Pera rikkoi laukalle. Jos olisin ollut fiksu, olisin muistanut tämän radalla, mutta toisin kävi. Tuomari vihelsi niin ovelassa kohdassa pilliin, että olin melkein hollilla kääntymässä keskihalkaisijalle, joten aloitin radan sangen nopeasti.
Ravissa Pera tuli aika mukavasti tervehdykseen ja pysähtyikin maltillisesti. Tervehtiessäni se ei ensimmäistä kertaa nykäissyt ohjia käsistäni, ja olin ihan mielissäni. Raviin ei sitten tosin päästykään siirtymään kovin vikkelästi, sillä tuomari toivoi terävämpää siirtymistä. Loivalle kiemurauralle ajattelin kerrankin ratsastaa sekä tien että taivutukset paremmin, mutta jännitys vei ne ajatukset mennessään. Kiemurauralle käännyttäessä Pera vähän lisäsi vauhtia, mutta rauhoittui sitten. Huomasin kuitenkin, etten käynyt keskihalkaisijalla, mutta en ehtinyt enää korjata asiaa. Urallekin palattiin hitusen liian aikaisin. Tuomari totesikin, että tiet ja taivutukset saisi ratsastaa huolellisemmin. Lävistäjällä tehty keskiravi meni yhtä mönkään kuin aiemminkin: Pera pääsi nostamaan laukan. Sitä ennen muistin ratsastaa hevosen suoraksi ennen kuin pyysin eteen. Taisin tosin lipsauttaa ohjat löysälle, jolloin Pera päätti minun tarkoittavan laukkaa. Pera ehti ottaa noin pari askelta laukkaa, kunnes sain korjattua virheeni. Tämä rikkoi keskittymisen eikä keskiravista oikein tullut enää mitään. Sain kuitenkin koottua ajatuksia 10 metrin voltille, joka tosin lipsahti liian isoksi. Tuomari sentään tällä kertaa kehui asetusta mukavaksi. Toisellekin loivalle kiemurauralle säntäsin ihan liian aikaisin, mistä tulikin moite tuomarilta samoin kuin toive taivuttamisesta kaarteen suuntaan. Että voikin olla vaikeaa ratsastaa tehtävät oikeissa kohdin.
Seuraavaksi pääsimme esittämään lävistäjälle kolmen askeleen käynnin. Pera siirtyi käyntiin aika kivan täsmällisesti ja nosti ravinkin takaisin aikalailla kolmen käyntiaskeleen jälkeen. Hoputin sitä tosin käyntiaskelten aikana, josta tuomarilta tulikin palaute, että käyntiaskeleet olisivat saaneet olla rennompia. Toinen kymmenen metrin voltti oli myös turhan suuri, ja videolta tarkistettuna volttini leviää enemmän soikioksi. Kulmaan ratsastuksessa oli vähän pulmaa Peran jäädessä turpansa kanssa oikealle, mistä tuomari huomauttikin kehottamalla taivuttamaan kulmaan. Siirtminen käyntiin meni mukavasti, ja Pera käveli mukavan sujuvasti. Pysähdys onnistui ilman kummempia ongelmia, ja Pera malttoi seistä kivasti häseltämättä. Ravia aloin valmistella riittävän aikaisin, ja se nousikin hyvin. Laukkanostoa jännitin, mutta Pera nosti sen nätisti. Ehkä hitusen hätäisesti, mutta ei niin silmiinpistävästi, että tuomari olisi siitä huomauttanut. Laukkaympyrällä koetin ajatella, että nyt on aika näyttää, kuinka hienoon laukkaan Pera pystyy. Jännitykseltäni en sitä tosin saanut Perasta esiin ja kuviokin meni taas miten sattuu. Lävistäjällä pääsimme kerrankin hyvin lähelle pistettä, mutta tuomari huomautti laukan tahdin säilyttämisestä ja siirtymän paremmasta valmistelusta.
Sitten lähestyimme ohjelman toiseksi vaikeinta kohtaa eli vasemman laukan nostamista I:stä. Hermoilin tätä, ja niinpä se sitten menikin mönkään. Pera jäi turpansa kanssa oikealle, ja huomasin olevani melkein myöhässä nostosta. Ajoin Peran laukkaan ja koska hevonen ei ollut suora, vaan asettunut oikealle, valitsi Pera syystäkin oikean eli tässä tapauksessa väärän laukan. Ehdimme ottaa kolme laukka-askelta, kunnes pitkä sivu tuli vastaan, ja töksähtäen käyntiin käänsin Peran oikeaan suuntaan. Muutaman raviaskeleen kautta sain vasemman laukan nousemaan, mutta virhe oli hävettävän suuri. Yritin keskittyä mokani jälkeen tulevaan pääty-ympyrään ja onnistuinkin, Pera laukkasi sen täsmällisesti ja sujuvasti vailla tuomaripäädyn kyttäämistä. Sen jälkeen vuorossa oli radan vaikein kohta eli laukkalävistäjän jälkeen siirtyminen suoraan käyntiin. Lävistäjälle Pera pääsi vähän ampaisemaan, josta tulikin tuomarilta kommentti kiihtyvästä tahdista. Muuten lävistäjä oli tuomarin mielestä huolellinen, joten olin tyytyväinen. Siirtymisessä päätin yrittää minimoida raviaskeleet tekemällä selvän pidätteen. Raviaskelia mahtui silti noin viitisen kappaletta väliin ennen kuin olimme käynnissä. Tuomari tuumasi esityksestämme, että siirtymä saisi olla sekä tarkempi että pehmeämpi. Puristin viimeiset keskittymiset lopputervehdykseen tultaessa, mikä kannatti. Pera liikkui kivasti, pysähtyi suorana ja pysyi kiltisti lopputervehdykseni ajan paikoillaan nykimättä ohjia.
Videosta kiitos Alekseille!
