Tiistaina lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Toivoin Pavea koulukisoja ajatellen, ja toiveeni meni läpi. Tunnin menimme tällä kertaa ulkokentällä. Pääsimme treenaamaan tulevien koulukisojen lasten esiohjelma A:sta nelikaarista kiemurauraa, laukkavoltteja sekä keskihalkaisijan ratsastamista.
Nelikaarisen kiemurauran hahmottelussa meni tovi. Tulimme sitä muutaman kerran käynnissä, kunnes siirryimme tahkoamaan tehtävää ravissa. Kentälle oli rajattu muutamien puomien avulla suunnilleen pitkän kouluradan kokoinen tila. Pitkille sivuille saimme myös tötsät merkkaamaan kirjaimia. Tien ratsastaminen tuotti silti vaikeuksia. Yleensä ratsastin osan kaarteista liian pienenä. Opettaja laittoikin lopulta apumerkit hahmottamaan kiemurauran suoristuskohdat. Tämä auttoi viimein sihtaamaan kuviolla oikein. Sen jälkeen olikin paljon helpompaa saada kaaret kohdilleen. Kuviolla asetukset oikealle olivat ihan ok, vasemmalle odotetusti jäykempiä. Suoristukset olivat myös ihan kohtuullisia, kunhan en itse kiirehtinyt uuteen suuntaan.
15 metrin laukkavoltit sujuivat vaihtelevasti. Pavella oli varmaankin kevättä rinnassa ja ulkokentän riemua mielessä, sillä se tykkäsi vähän kaahottaa alun laukoissa. Etenkin pitkillä sivuilla se pääsi kipittämään. Jarrut olivat vähän hukassa, ja haeskelinkin niitä tekemällä peruutuksia muutamia kertoja. Kun Pave alkoi kuunnella, sujui laukka ihan mukavasti. Jäin välillä ehkä vähän himmailemaan, ilmeisesti halusin välttää kipitykset. Voltit oikeassa laukassa olivat helpompia. Vasemmassa en saanut Pavea niin asettumaan ja rentoutumaan, vaan voltit menivät hieman jäykistellen. Pieniä rennompia pätkiä mahtui mukaan, mutta kyllä vasemmalle asettumista olisi pitänyt työstää reilusti enemmän.
Lopuksi tulimme vielä muutamia kertoja ravissa keskihalkaisijalle mahdollisimman hyvin sille osuen ja sillä pysyen. Omasta mielestäni osuin keskihalkaisijalle, vaan opettaja huuteli meidän tulevan vinossa. Lopussa aloin hahmottaa, että taisin kenottaa itse vasemmalle. Minun vinkkelistäni katsottuna tulimme kyllä opettajaa kohti. Vaan minun kenottaessa vasemmalle, oli Pave siis opettajasta ja keskihalkaisijasta katsottuna vähän oikealla. Tämä havainto auttoi sihtaamaan keskihalkaisijalle oman kenotuksen tuottaman virheen huomioiden. Osuimmekin sille paremmin. Täytyypä muistaa yrittää istua enemmän suorassa tai jotenkin tajuta oman kenotukseni vaikutus reittiin.
Tunnin treenit päättyivät siihen. Jotenkin tunnista jäi hankala olo. Teiden ratsastaminen on alkanut sujua maneesissa, mutta näemmä otan takapankkia kentällä ratsastaessa. Maneesissa on niin paljon enemmän apulinjoja hyödynnettäväksi. Täytyy siis vain tuijotella pitkän radan kirjaimia ja aitoja sekä löytää niistä ne tarvittavat apukeinot reittien ratsastamiseen. Sitten kun vielä osaisin istua ja pitää Paven tarmokkaassa, mutta rennossa etenemisessä. Lauantaina nähdään, mitkä asiat saan tältä listalta toteutettua.
