Tunnin tehtävillä pääsimme säätelemään laukkaa. Tulimme kahta kavalettia ympyrän kaarella, väliin tuli pistää neljää ja kolmea askelta. Askelia sovittelimme myös lävistäjällä olleelle suoralle linjalle, johon puolestaan pistettiin viittä ja neljää askelta. Väliin otimme muutaman kierroksen askeleen välein olleiden pystyn ja kahden okserin jumppasarjalle. Lopuksi yhdistelimme ympyrän kaaren kavaletit ja lävistäjän suoran linjan yhdeksi tehtäväksi.
Ympyrän kaarella hyppääminen kehtaa olla kyllä hankalaa. Se kun paljastaa armotta puutteet ohjauksessa. Tämän takia Pave pääsikin kertaalleen livahtamaan ensimmäisestä kavaletista vasemmalta ohi. Lähestyin sitä sellaisessa mummolaukassa, että Pavella oli enemmän kuin hyvin aikaa todeta homman olevan mälsää ja poistua paikalta. Saimme väliin kolme askelta helposti, mutta neljää sai hakea enemmän. En saanut laukkaa riittävän lyhyeksi enkä osannut pelata tiellä riittävästi. Jotenkin sihtasin ensimmäisen kavaletin ulkoreunaan ja siitä liian nopeasti toista kavalettia kohti. Olisi ehkä pitänyt mennä enemmän keskeltä ja ratsastaa kaarta toiselle kavaletille suuremmaksi. Tilaa ei toki kamalasti ollut, mutta eipä tuo ensimmäinen ratkaisuni kovin toimivalta tuntunut. Saimme välin menemään neljälläkin askeleella, mutta kovin tasaista se ei ollut.
Lävistäjällä olleelle linjalle viisi ja neljä askelta menivät kohtuullisesti. Viisi jäi vähän ahtaaksi, neljä taas oli ihan hyvä. Viittä askelta varten yritin tulla tehtävälle pienessä laukassa, mutta Pave pääsi heti hypyssä vähän venähtämään. Niinpä jouduin ottamaan sitä isommin kiinni, jotta viisi askelta mahtui. Neljän askeleen välin sai vain laukata normaalisti.
Jumppasarjalla harjoittelimme myötäystä. Pienelle pystylle ei tarvinnut myödätä kummemmin, toisena olleelle okserille jo vähän ja viimeisenä olleelle toiselle okserille taas sai tehdä luvan kanssa pitkän myötäyksen. Tehtävä sujui muuten ihan hyvin, mutta näin vain kerran ponnistuspaikan pystylle. Muut kerrat ponnistuspaikat pysyivät piilossa, ja jäin vähän arpomaan Paven ratkaisua. Se onneksi hyppäsi kiltisti, mutta olisipa ollut kiva nähdä paikka itsekin ja olla paremmin hypyssä mukana. Laukka pääsi jotenkin lähestymisessä muuttumaan, kun askel ei ottanut osuakseen. En saanut tätä korjattua, mutta sentään havaitsin pulman aiheuttajan.
Lopuksi tulimme pienen radan askeleita edelleen säädellen: lävistäjäpystyt (väliin viisi askelta), kavaletit ympyrän kaarella (neljä askelta), toisesta suunnasta kavaletit ympyrän kaarella (kolme askelta) ja lävistäjäpystyt (neljä askelta). Sekoilin ensin tehtävän kanssa, koska olihan se nyt kamalan pitkä rata muistettavaksi. Kun rata oli taas selvillä, meni se muuten ok, mutta kavaletit ympyrän kaarella neljällä askeleella piti ottaa uusiksi. Se kun hurahti ensin kolmella. Olipa vaikea saada Pave taas malttamaan. Taisinpa itsekin hötkyillä sen verran, ettei Pavekaan osannut tulkita apujani. Lävistäjän suora linja meni hyvin niin viidellä kuin neljällä askeleella, samoin kavaletit ympyrän kaarella kolmella askeleella.
Tunnin hyppelyt päättyivät siihen. Tunnilla tuli pariinkin otteeseen sellainen tunne, että kaikki se hyppääminen oli etäisesti tuttua puuhaa. Että olenhan minä ennenkin sovitellut askelmääriä, pohtinut teitä ja tehnyt ratkaisuja ponnistuspaikkojen suhteen. Vaikka suoritukseni ei tänään mikään super ollutkaan, niin kyllä nämä mielessä vilahtaneet ajatukset jotenkin tsemppasivat. Ehkä en olekaan heittänyt estekirvestä ihan kokonaan kaivoon? En tiedä, se jää nähtäväksi. Mutta sen selvittämiseksi täytyy vain tohtia käydä hyppäämässä ja katsoa, mihin suuntaan ne ajatukset lähtevät menemään.
