Kuski selittää ratsastusselfiestä, Gia etsii jotain syötävää. © Laura Junttila |
Ihan täysin kankaille emme lähteneet, sillä himoitsin kuntopolulle laukkaamaan. Etenimme sinne käynnissä ja ravissa tietä ja metsäreittejä pitkin (nämä toki olivat kankailla). Kuntopolun alkuun päästyämme siirryimme raviin ja siitä laukkaan. Giasta tuntui, että se olisi voinut painatella reippaamminkin, mutta hienosti se kuunteli kaikki pyynnöt. Olipa kivaa laukata vähän sujuvammin! Lujaa emme vieläkään menneet, mutta talvimaastojen köpölaukkoihin verrattuna sentään vähän rennommin. Pakko kyllä myöntää, että vähän olisi tehnyt mieli kaasutellakin. Kaikkea se kevät teettää tädille, hah.
Kuntopolun jälkeen samoilimme tielle, hurautimme niin sanotun ravilenkin ja köpöttelimme loppumatkan tietä pitkin. Vähän päälle 11 kilometrin reissullamme hurahti puolitoista tuntia, mutta menimmekin valtaosin käynnissä. Keväisessä kelissä kelpasi kyllä nautiskella ihan rauhassa. Ihanaa, että kangasreitit ovat taas talven jälkeen käytössä. Tätä on niin odotettu!