maanantai 8. toukokuuta 2017

Mörköä mittailemassa

Maanantain tunnilla oli kavaletteja yhteensä neljän ratsukon voimin. Ratsun pääsin valitsemaan, tarjolla oli Eki ja Pave. Pohdin asiaa hyvän tovin, kunnes päätin tarttua estepelkomörköä sarvista ja ottaa Paven. Viimeksi olen hypännyt sillä tunnilla tammikuussa. Että kehtasikin jännittää ennen kuin olin edes satulassa!

Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Pave jatkoi suoraan edellistunnilta eli sitä ei tarvinnut erikseen lämmitellä. Koetin haeskella pyöreää ja rentoa etenemistä. Pave oli hieman hitaana, mutta laukassa alkoi toimia paremmin. Verryttelyhypyt otimme ympyrällä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle oikeassa laukassa. Hyppyotteen katoaminen näkyi selvästi siinä, etten saanut meitä sattumaan puomille kertaakaan todella järkevästi. Taisin jarrutella menoa enemmän ja vähemmän tietoisesti. Yli menimme kuitenkin joka kerta ja lopulta saimme pari vähän järkevämpää lähestymistä.

Sitten tulimme kahta ristikkoa kahdeksikolla tavoitteena vaihtaa laukkoja. Taisin saada kerran tai kahdesti puhtaan vaihdon ja sen lisäksi etuosan vaihtoja esteellä ja sen jälkeen ristilaukasta myötälaukkaan päätyen. Korjauksia saimme tehdä myös ravin kautta. Jotenkin lähestymisessä en saanut ajateltua tulevaa suuntaa, vaan tuijotin ristikkoa puoliksi jäätyneenä. Ai jännittikö? No eipä vissiin. Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa pari kertaa kolmen puomin ja kahden kavaletin jumppasarjan. Nyt osuimme tehtävän aloittaneelle puomille paremmin, jolloin jumppasarja meni ihan kohtuullisesti.

Sitten yhdistelimme suoria ja kaareva linjoja. Pisin ratamme meni seuraavasti: jumppasarjalta neljän askeleen kaareva linja lävistäjäristikolle, suora linja ristikolta jumppasarjalle myös neljällä askeleella, toiselta lävistäjäristikolta äskeisen linjan ristikolle kaareva linja kuudella askeleella ja lopuksi vielä ensimmäiseltä lävistäjäristikolta jumppasarjalle, edelleen neljällä askeleella. Välit neljällä askeleella vaativat aika rauhallista laukkaa sekä teiden suurentamista. Esitimme ennen rataa tulluilla tehtävillä myös kolmea ja puolta askelta. Pisimmällä radalla saimme kuitenkin laitettua toivotut askeleet kaikkiin väleihin, vaikka askelpituudet eivät olleet niissä ihan samanlaiset. Niin radalla kuin aiemmilla tehtävillä esitimme myös melko paljon vääriä laukkoja. Pavea se ei tuntunut häiritsevän, sillä korjauksia tehdessä se ei ihan ensimmäisestä pyynnöstä siirtynyt raviin, vaan sinnitteli valitsemassaan laukassa. Pari korjausta ristilaukasta myötälaukkaan se kuitenkin esitti itse, joten oli silläkin tieto siitä, mitä laukkaa olisi kuulunut mennä. Tehtävillä esitin myös hyppyjä ohjat vallattomasti roikkuen. En vain nähnyt ponnistuspaikkaa ja niinä hetkinä päästin ohjat käsistä, etten nykäisisi Pavea suusta. Kaipa se oli parempi ratkaisu kuin sakottaa Pavea kuskin kämmeistä. Positiivista omien mokien aikana oli se, kuinka tasaisesti Pave silti teki oman osuutensa. Toivon, että sain kuitenkin vähän oltua menossa mukana, vaikka en osannut ratsastaa jokaista askelta oikein.

Lopuksi tulimme vielä ristikolta kaarevan linjan okserille ja jumppasarjalta suoran linjan pystylle. Pysty ja okseri olivat ainakin hurjasti 60-senttisiä! Ristikon ja okserin kaareva linja meni höpökti, kun jäin jarruttelemaan turhia. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme tehtävän loppuun. Saimme ottaa uusiksi vielä ristikon ja okserin kaarevan linjan. Tällä kertaa annoin Paven laukata, jolloin kaareva linja meni kuudella tasaisella askeleella, ja molemmat hypyt olivat hyviä. Siihen oli hyvä päättää tunnin hyppelyt.

Loppuravissa emme tehneet kummempia, ja annoinkin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa jännä tunti! Juuri tällainen maahan kaivettujen kavalettien tunti oli hyvä paluu Paven selkään hyppyjen parissa. Tunnin aikana kehtasi jännittää melkoisesti, ja ote oli paikoin railakkaasti hukassa. Mutta olen niin iloinen, että uskalsin ottaa vähän mittaa hyppyjännityksestäni. Minun pitää vain unohtaa nyt ne aiemmat hyppäämäni korkeudet ja palata hyppäämisen pariin ihan näiden maahan kaivettujen parissa. Kyllä sitä otetta ja rohkeutta voi niidenkin parissa haeskella.