Maanantaina oli paluu entiseen, nimittäin vanhalle Tallinmäelle. Aiemmalle maneesitallille on nyt sanottu heipat ja seuraavat pari kuukautta testataan ratsastajien säänkestävyyttä. Keli kentällä ratsastamiseen oli muuten mukava ja aurinkoinen, mutta viileä tuuli aiheutti vilunväristyksiä. Onkohan sitä tullut muututtua sokeriksi? Joka tapauksessa tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa, ja minä sain ratsukseni edelliseltä tunnilta jatkavan Ekin. Tunnilla pääsimme tekemään väistöjä ja vähän vastalaukkaa.
Alkuverryttelynä ratsastimme molemmat pitkät sivut siten, että kulmasta lähdimme lävistäjälle, suoristimme keskihalkaisijalle ja palasimme uralle toisen lävistäjäpätkän avulla. Ideana oli ratsastaa kohdat suorina ja terävinä. Homma toimi Ekin kanssa muuten, mutta ei se kovin lennokkaalla tuulella ollut. Yritin varoa turhaa punkemista, mutta kyllä ruunaa sai patistella. Pyrin kuitenkin siihen, etten jäisi puristamaan tai jumputtamaan pohkeella, jotta Ekin liikkumishalu ei katoaisi tyystin. Siinä riitti kyllä puuhaa. Olisipa kiva oppia, miten Ekin saa säilytämään etenemisen ilman, että sitä täytyy muutaman askeleen välein muistuttaa.
Seuraavaksi tulimme saman kuvion, mutta nyt lävistäjäpätkät pohkeenväistössä. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa. Eki väisti vasemmalle aika helposti. Siinä sain lähinnä tarkistaa, että Eki pysyi suorana eikä mennyt edestä mutkalle. Väistöt oikealle olivat hieman tihkaampia. En oikein saanut Ekin oikeaa puolta napattua talteen, jolloin se pääsi karkaamaan sieltä ja hiihtelemään lävistäjää välillä ilman väistöaskelia. Eteneminen tahtoi myös hiipua pahemman kerran. Muutamia kertoja sain Ekin liikkumaan paremmin myös väistössä, mutta valitettavan monta kertaa enemmän jäimme melkoiseen mummoraviin.
Lopuksi tulimme kuvion niin kuin alussa eli pätkä lävistäjällä, suoristus ja paluu uralle lävistäjäpätkän avulla. Tehtävään mahtui siis pieni ja kohtuullisen helppo pätkä vastalaukkaa. Minä tosin menin mieltämään kuvion hieman loivaksi kiemuraksi, jolloin en ratsastanut kovin selvästi suoria pätkiä. Koska suoraan ratsastaminen nyt on vain vaikeampaa kuin vähän kaarrellen eteneminen. Oikeassa laukassa Eki hanskasi tehtävän ihan hyvin. Se ei kuitenkaan pehmentynyt kovin kummoisesti. Vasemmassa laukassa se tarjosi hetkittäin aina pyöreämpää ja rennompaa menoa. Mutta samassa laukassa se silti keksi välillä pudotella raville ja tarjota tehtävään nähden väärää eli oikeaa laukkaa. Aika nopeasti tajusin hieman tukea Ekiä pohkeella, jotta pyydetty laukka säilyi läpi tehtävän. Tämän jälkeen muut kohdat tehtävällä samoin kuin lyhyet sivut sujuivat aika hyvässä laukassa. Siihen löytyi mukavaa keveyttä, kun Eki kantoi itseään paremmin.
Loppuravissa ratsastimme kuvion loivana kiemurana. Nohittelin Ekin vielä hyvään raviin, jota se yllätyksekseni tarjosikin. Siinäpä olikin kiva hurruutella kuviota menemään ja päättää tunti hyviin fiiliksiin. Eki on kyllä mukava, vaikkakin sangen rauhallinen tapaus. Sillä olisi varmasti todella ilo mennä, kun sen osaisi innostaa ottamaan jokaisen askeleen itse. Omilla taidoillani joudun ratsastamaan sitä eteen aina muutaman askeleen välein, mikä tekee hommasta hieman työlästä. Vitsillä olenkin nimittänyt Ekiä kuntopyöräksi. Sen selässä saa kyllä hien pintaan. Ekin kyytiin vaan kaikki ne, joiden mielestä ratsastus ei ole liikuntaa.
