Lauantaina lyöttäydyin estetunnille, jolla ratsukoita oli loppujen lopuksi vain kaksi. Vaihdoin ratsuni myös lennosta. Alun perin minulla piti olla Tupu, mutta nappasin kuitenkin Paven. Tunnilla teimme niin laukanvaihtoja kavaleteilla kuin hyppäsimme suoraa ja kaarevaa linjaa.
Alkuverryttelyssä ravasimme suoran ja kaarevan linjan puomeja. Pave tuntui hieman hitaalta ja tykkäsi hirveillä. Nohittelin sitä, mutta en saanut sitä kovin hereille. Puomien yli pääsimme kyllä, mutta hieman kolistellen. Tajusin kuitenkin olla tuuppaamatta Pavea enää puomeilla, vaan yritin herätellä sen aina ennen ja jälkeen. En halunnut häiritä sen työrauhaa tuuppaamalla vielä puomien aikana.
Yksittäistä kavalettia tulimme kahdeksikolla vaihdellen sillä laukkoja. Ponnistuspaikat tulivat kivasti, vaikka laukka oli hieman uneliasta. Pave kuitenkin nappaili liki kaikki laukat oikein. Pari kertaa se laskeutui ristilaukassa, mutta korjasi itse. Kertaalleen yksi ristilaukka piti korjata ravin kautta. Olipa kiva, miten helposti laukat vaihtuivat tällä kertaa.
Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa suoraa linjaa, jolla oli innarivälein kolme puomia ja hiljalleen nouseva ristikko. Välit olivat lyhyehköt ja ideana oli saada hevosia vähän lyhentämään ja nostamaan jalkoja. Laukan piti olla siis pontevaa, mutta lyhyttä. Sen hakeminen olikin hankalaa, kuten aina aiemminkin. Saan parhaimmillani lähinnä lyhyttä ja ponnetonta laukkaa. Puomit kuitenkin tekivät tehtävänsä, ja Pave tajusi aina itsekin, ettei niitä voinut vain jolkotella. Mukaan mahtui muutamia hyppyjä, jotka tuntuivat selkään kivan pyöreiltä. Pave joutui siis vähän nousemaan sen sijaan, että se olisi hypännyt laakana. Tehtävällä hyvää oli se, että ehdin miettiä myös omaa mukautumistani sekä yrittää pitää pohkeet hypyissä tuntumalla, jolloin jalkani eivät aina heilahtaneet niin kamalasti.
Tämän jälkeen tulimme ensin oikeassa ja sitten vasemmassa laukassa kaarevalla linjalla olleita puomeja ja pystyjä. Oikeassa laukassa tultuna ensin oli kaksi pystyä ja sitten kolme puomia. Pystyjen sekä pystyn ja ensimmäisen puomin välit olivat yhdeksän metriä, ja tulimme ne kahdella askeleella. Oikeassa laukassa oli ensin hieman hakemista tien ja laukan kanssa, että sain ne sopivaksi. Meinasimme ensin jäädä kahdella askeleella jopa liian kauas, vaikka kuvittelin välin tosi ahtaaksi. Homma parani kuitenkin, kun yritin taas miettiä sitä lyhyttä, mutta kuitenkin pontevaa laukkaa sekä kääntää tehtävällä sopivasti. Vasemmassa laukassa tie löytyi kivasti, ja tehtävä sujui aika hyvin. Kertaalleen tosin ponnistuspaikka ensimmäiselle puomille ei sattunut ollenkaan kohdille, ja Pave joutui harppomaan. Se ponnisti ensimmäiselle pystylle kauempaa, ja jäin matkasta. Perunasäkkeilystäni huolimatta Pave selvitti pystyjen välin kahdella askeleella ja hyppäsi toisenkin pystyn, vaikka ohjat roikkuivat pitkänä, ja minä olin kaikkea muuta kuin menossa esteen yli. Olin jo varautunut ohimenoon ja oikeastaan antanutkin sille luvan tapahtuma, mutta niin vain Pave päätti tehdä tehtävän kiltisti loppuun.
Yhdistelimme tehtävät ja kavaletin yhdeksi kokonaisuudeksi. Vasemmassa laukassa kaarevan linjan puomit ja pystyt, siitä suora linja, kavaletilla laukanvaihto ja sama kavaletti toisesta suunnasta laukanvaihdolla. Kaareva linja meni ihan asiallisesti, kun osuimme heti ensimmäiselle puomille hyvin. Suoralla linjalla tajusin olla posottamatta ja yritin pitää Paven lyhyemmässä laukassa. Se meni myös ihan hyvin. Kavaletille oli pidempi pätkä, jonka aikana Pave pääsi vähän punkemaan vasemmalle. Tulimme kavaletille vähän oikaisten, mutta laukka vaihtui siinä kuitenkin toivotusti oikeaan. Jäljellä oli enää kavaletti oikeassa laukassa vaihdon kera. Sekin onnistui, ja näin pääsimme päättämään tunnin hyppelyt onnistuneeseen laukanvaihtoon kavaletilla.
Hyppelyiden päätyttyä tajusin todella ilahduttavan asian: minua ei ollut pelottanut tai kunnolla edes jännittänyt kertaakaan tunnin aikana. Vau! Yleensä kehtaan tutista ainakin vähän. Sanoinkin opettajalle, että tehtävät olivat hyviä juuri siksi, että ne pistivät miettimään välien ratsastusta ja laukan säätämistä, jolloin aikaa ei jäänyt tuijottaa estettä ja kauhistella sitä. Juuri oikeanlaista treeniä minulle. Olipa tunnin aikana pysty hilautunut hurjaan 80 senttiin enkä edes sitä ehtinyt kauhistella. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että olen taas menossa hyppelyiden suhteen oikeaan suuntaan eli siihen, että alan taas enemmän tykätä hypätä kuin jännittää ja vältellä sitä.
