Lauantain estetunnin jälkeen ratsastin vielä Tupun itsenäisesti. En tehnyt mitään tiukkaa treenisuunnitelmaa, vaan päätin tehdä vähän sitä sun tätä. Se sisälsi tänään asetusten työstöä ympyröillä ja kolmikaarisella kiemurauralla sekä muutamia pohkeenväistöjä ja siirtymisiä peruutuksen ja ravin välillä.
Keskityin pyörittelemään aika paljon ympyröitä vasemmalle. Se suunta minulla on useimpien hevosten kanssa hankalampi, kiitos vinkkarallaan olevan kroppani. Keskityinkin suoristamaan itseäni vasemmalta keskemmäs satulaa. Erityisesti oli taas kamala huomata, miten ylävartaloni oikein kiertyy oikealle. Istuntakorjausten ohella asettelin Tupua sinnikkäästi vasemmalle. Korjasin myös tarvittaessa sen etuosaa vähän vasemmalle, jos minusta tuntui, että se pyrki liikaa oikealle. Aktiivisempi eli oikea käteni tykkäsi tällä kertaa roikkua ulko-ohjassa kiinni, jolloin vasemmalle asettaessa aloin reilusti antaa sieltä tilaa. Näin en päässyt apinoimaan kahdessa ohjassa, ja Tupu ehkä tajusi paremmin, minne sen halusin ohjaa seuraavan. Korjaukset tuottivatkin aina välillä tulosta, ja sain Tupua vähän pehmenemään ja asettumaan vasemmalle paremmin. Oikeassa kierroksessa asettamisen kanssa sai olla jopa vähän varovainen, ettei Tupu liioitellut sen kanssa. Ulko-ohja pitikin tässä suunnassa muistaa pitää tasaisella tuntumalla.
Pohkeenväistöjä tein lyhyesti niin käynnissä kuin ravissa uralta keskemmäs ja takaisin. Tupu väisti mukavan helposti, mutta pyöreydestä ei väistöissä ollut tietoakaan. Paikoin pyysin väistöä liian korostetusti, jolloin Tupu lähti väistöön takaosa edellä. Välillä taisin myös tuupata Tupua itse liikaa eteen, kun askeleet muuttuivat kesken kaiken kiireisiksi. Tupu malttoi väistöissä kyllä kivasti, kun en itse säheltänyt kovasti.
Laukkaa pyöräytin lyhyesti molempiin suuntiin keskiympyrällä. Tällä kertaa laukat olivat ihan ok. Yleensä helposti sujuva oikea laukka jäi tänään vähän tavalliseksi. Vasemmassa laukassa oli ehkä pientä petrausta tavalliseen nähden, mutta ei mitään kovin mullistavaa. Laukassa kuitenkin huomasin sen, kuinka me molemmat lähdimme valumaan etupainoisiksi. Kun tämä tapahtui, katosi laukasta rytmi, ja Tupu alkoi ikään kuin hiihtää kiireisesti ja vähän vyöryen. Tämän huomion jälkeen jatkoin ympyrän työstöä yrittäen viedä meitä molempia enemmän takajaloille. Kun sain itseni ja sitä myöten Tupunkin vähän enemmän pois makoilemasta etukenosta, tasoittui laukka paremmaksi.
Takaosaa edelleen miettien testasin muutamat peruutukset, joista pyrin pääsemään raviin mahdollisimman nopeasti. Tupu teki peruutukset aluksi mukavan kevyesti. En saanut sitä tosin niissä pyöristymään ja viemään painoa selvästi taakse. Mutta peruutukset tulivat pienin avuin. Raviin pääsimme niistä kohtuullisesti. Tupu hoksasi tehtävän jujun eikä juuri tarjonnut käyntiaskelia ennen raviin pääsemistä. Siirtymiset ravista pysähdykseen taas venyivät hieman. En tosin niitä alkanut edes kummemmin viilata, olihan minulla tunnetusti kiire jo päästä peruuttamaan. Toistot eivät tässä tehtävässä auttaneet, vaan Tupu tuntui vähän tylsistyvän niiden myötä. Niinpä peruutukset alkoivat hiljalleen sujua vähemmän nohevasti. Onneksi tajusin hinkkaavani asiaa turhaan ja sain lopetettua tehtävän ennen kuin Tupu kyllästyi täysin. Miksihän sitä aina pitää sortua hinkkaamiseen, kun oikeasti muutama hyvä toisto riittäisi vallan hyvin?
Loppuravissa pyörittelin vielä ympyröitä molempiin suuntiin ja yritin löytää hyvää, pyöreähköä ravia. Tässä kohdassa huomasin saman kuin laukassa: könötimme molemmat jälleen etukenossa. Tupussa tämä könötys näkyi taas kiireisenä hiihtämisenä. Sain taas alkaa vinssata meitä molempia suoremmaksi. Pidin Tupun tietoisesti aika rauhallisessa ravissa, sillä muutoin se pääsi valumaan aina etupainoiseksi, mikä aiheutti lisää hiihtämistä. Ihan täysin en saanut meitä kursittua ravissa kokoon, mutta loppukäynnissä jokin loksahti paikoilleen. Niin vain Tupu käveli pontevasti, mutta itseään edestä pyöreähkönä kantaen. Molempiin suuntiin vieläpä! Selkään meno ainakin tuntui hyvältä, olisipa kiva ollut nähdä se peilistä. Tähän fiilikseen olikin hyvä päättää treeni ja jäädä pohtimaan, millä keinolla saisin samanlaista toimivuutta sekä nopeammin että kaikkiin askellajeihin.
