Tiistaina lyöttäydyin koulutunnin neljänneksi ratsastajaksi. Ratsuksi sain Paven, ja pääsimme treenaamaan avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa.
Alkuverryttelyssä haimme käynnissä ja ravissa askelta aina hetkittäin vähän lyhyemmäksi. Tavoitteena oli säilyttää aktiivisuus myös lyhyemmässä askeleessa. Sain tehtyä pidätteitä myös istuntaa hyväksi käyttäen, ja Pave kuuntelikin sitä aika hyvin. Käynnissä aktiivisuus ei aivan tyystin kadonnut lyhennyksissä, mutta ravissa niin pääsi käymään. En oikein saanut rytmitettyä apujani ja omaa kevennystäni siten, että olisin saanut Paven pysymään napakkana myös lyhyemmässä askeleessa. Harjoitusravissa istuminen auttoi lyhennyksessä, mutta pakkani ei pitänyt riittävän hyvin, että olisin saanut siinä vielä aktiivisuuden säilymään.
Verryttelyn jälkeen siirryimme pitkille sivuille tehtyjen avo- ja sulkutaivutusten pariin. Tulimme niitä niin käynnissä kuin ravissa. Pitkän sivun alkuun pyöräytimme voltin, jonka avulla valmistelimme avotaivutuksen. Sitä menimme noin puolet pitkästä sivusta, kunnes pyöräytimme uuden voltin, joka toimi sulkutaivutuksen valmisteluapuna. Sulkutaivutusta menimmekin sitten pitkän sivun loppuun.
Tiesin avojen ja sulkujen tuottavan meille pulmia, mutta onneksi saimme työstää niitä ensin käynnissä. Vasen kierros oli sekä avojen että sulkujen kannalta hankala, mutta erityisesti sulkujen. Pave ei halunnut asettua ja taipua vasemmalle, vaan punki vasemman lavan aina palloksi vääntäytyen kenottamaan oikealle. Ähersin, puhersin ja rehellisesti sanottua myös sadattelin sulkutaivutusten kamalaa hankaluutta. Asiaa ei auttanut se, etten saanut taiteltua itseänikään oikeaan asentoon, joten mitenpä olisin voinut vaatia moista hevoseltakaan. Avotaivutukset vasemmalle olivat myös hankalampia, mutta niissä saimme aina muutamia askelia sinnepäin. Edelleen pulmana oli se, ettei Pave mielellään antanut periksi oikealta puolelta ja lähtenyt asettumaan ja taipumaan vasemmalle.
Oikeassa kierroksessa molemmat liikkeet olivat hieman helpompia. Erityisesti avotaivutuksissa oli jo paremmin ideaa, jopa ravissa. Vaikka ravissa liikkeiden sujuminen hankaloitui odotetusti, kun en saanut istuttua kunnolla alas. Sulkutaivutuksen kaltaisiin hetkiin löytyi myös vähän jujua, vaikka Paven takaosa tuppasikin liimautumaan paikoin tiukasti etuosan kanssa samalle reitille. Tässä kierroksessa sain omaa kroppaani kuitenkin taiteltua enemmän oikein, mikä varmasti auttoi hevostakin hahmottamaan, mitä oikein siltä halusin.
Lopuksi otimme lyhyesti laukkaa pääty-ympyröillä molempiin suuntiin. Avot ja sulut olivat kaikessa hankaluudessaan tainneet vähän jumpata Pavea, sillä laukka pyöri ihan kohtuullisesti. Vasemmalle Pave ei tosin vieläkään halunnut antaa kunnolla periksi, mutta muutoin se laukka rullasi oikeaa paremmin. Annoimme hevosten venyttää vielä laukassa ohjan perässä eteen ja alas, minkä Pave teki asiallisesti.
Tunnin tehtävä oli kyllä ihanan kamala. Tuntuu, että olen ihan taas hukassa avo- ja sulkutaivutusten kanssa. Ehkäpä minun pitäisi mennä niitä niin notkealla ja ymmärtäväisellä hevosella, joka tekisi ne puolittain ajatuksesta. Kenties siten voisin hakea omaa istuntaani ja apujani kohdilleen. Joko niitä robottihevosia saa halvalla kotikäyttöön?
