Keskiviikkona olin neljäs ratsastaja estetunnilla, jonka aiheena oli jumppasarja. Ratsukseni sain Paven. Sille tekeekin hyvää jumpata esteillä, sillä se tykkää vähän roikottaa jalkojaan ja tehdä laakeita hyppyjä.
Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme lyhyen sivun suuntaisesti olleita puomeja. Pavea sai vähän herätellä, mutta liikkui se lopulta ihan ok. Ravissa puomit menivät kohtuullisesti. Laukassa hukkasin paikoin ponnistuspaikkoja, mutta Pave hoiti useimpina kertoina tonttinsa ja sovitteli askeleet rikkomatta raville. Teimme puomeilla myös suunnanmuutoksia laukassa. Taisimme saada kertaalleen molempiin suuntiin puhtaat vaihdot. Pari kertaa taas sain Paven korjaamaan ristilaukan kokonaan vasempaan laukkaan. Ristilaukan korjaus oikeaan laukkaan ei onnistunut. Paven kanssa näitä vaihtoja voisi harjoitella enemmänkin. Se vaihtaa kohtuullisen näppärästi, kunhan laukka vain sujuu.
Sitten siirryimme jumppasarjan pariin. Kokonaisuudessaan sillä oli kolme ravipuomia, kolme innaripystyä sekä pysty ja okseri askeleen väleillä. Askeleen päässä olleet pysty ja okseri tulivat loppupäässä vasta mukaan. Koska tunnilla oli myös kaksi ponia, olivat niin innari- kuin askeleen välit vähän lyhyempiä. Hevoset pääsivät siis jumppaamaan kunnolla kinttujaan nostelemalla. Tehtävälle tultiin ravissa.
Tehtävän haastavin osuus oli tulla jumppasarjalle tarmokkaassa, mutta lyhyessä ravissa. Alkuun esitimme hirvimönkimisravia, joka aiheutti sangen kamalia kompasteluita esteille. Urheasti Pave kuitenkin loikki aina jokaisen yli, vaikka itse jo pelkäsin, että teemme kuperkeikan. Opettaja vinkkasi sitten hakemaan Pave pyöreään raviin ja tulemaan samalla meiningillä lähestyminen. Tämä kikka otti ja auttoi. Pontevuutta ei niinkään tullut lisää, mutta Paven oli helpompi selvittää puomit ja hypyt, kun se oli vähän enemmän oikeinpäin eikä aivan väärään suuntaan jännittynyt. Neuvon jälkeen tehtävä alkoikin sujua. Oma mukautuminen oli vähän puutteellinen, sillä aiempien kompastelujen jälkeen innaripystyt vähän jännittivät. Pave kuitenkin tsemppasi kierros kierrokselta ja selvitti tehtävän aina vähän paremmin. Lopussa okseri nousi 80 senttiin, ja loikimme senkin kierroksen asiallisesti maaliin. Siihen loppuivatkin tunnin hyppyjumpat.
Loppuravissa hain vielä Paven venyttämään ohjan perässä. Jumppa oli tainnut vähän notkistaa sitä, sillä ravi rullasi alkutuntia paremmin. Olen kyllä aina tykännyt jumppasarjoista, sillä niissä yleensä ehtii miettiä omaa mukautumista. Tänään tosin piti vähän miettiä (ja huolehtia) hevosenkin puolesta. Kompuroinnit kuitenkin opettivat Pavea, ja kaikeksi onneksi se alkoi tajuta tehtävän idean ja nostella jalkojaan paremmin. Kerrassaan hyödyllinen tehtävä.
