Maanantain tunnilla meitä oli vain kolme ja pääsimme puomien ja kavalettien pariin. Ratsukseni sain toista kertaa Laren, tunteja toisinaan tekevän yksityisen suomenhevosruunan.
Aloitimme koulutyöskentelyllä ratsastamalla käynnissä ja ravissa toisen pitkän sivun sahakuviolla. Kulmasta käänsimme lävistäjälle, liki keskihalkaisijaa käänsimme terävästi takaisin uraa kohti ja toistimme saman kuvion vielä toisen kerran pitkän sivun aikana. Käynnissä oli vielä hyvin aikaa kääntää, mutta ravissa saikin olla paljon tarkempi ja nopeampi. Muutama käännös valuikin liian pitkäksi, kun haahuilin enkä ollut riittävän nopea valmistelemaan uutta käännöstä. Kun olin tarkempi, sujui kuvio ja kääntyminen hyvin.
Laukassa ratsastimme päätyihin neliöt. Toisessa päädyssä menimme samalla yhden puomin yli. Tälläkin tehtävällä ideana oli kääntää kulmat terävästi ja nopeasti. Laukassa matka taittui käyntiä ja ravia joutuisammin, joten hitaat reaktioni saivat kulmistamme vähän vaihtelevia. Lare kyllä kääntyi aina, kun sitä ehdin pyytää. Sinällään kulmat neliöillä olivat ok, mutta olisi niitä terävämmiksikin saanut. Oikeassa laukassa sain suoristaa tarkemmin, sillä muutoin Lare pääsi vähän valumaan ulos.
Seuraavaksi ravailimme molemmilla lävistäjillä olleita kolmen puomin suoria linjoja. Lare vähän tohotti, mutta selvitti puomit isompia kolistelematta. Lävistäjille käännyttäessä sai käyttää edelleen ajatusta terävämmästä kulmasta. Tämä auttoi suoristamaan tehtävälle. Hiljalleen kääntämisen sijasta terävä käännös sai myös muistamaan suoristamisen. Tehtävä sujuikin mukavasti, vaikka välillä annoin Laren kipittää vähän turhaan.
Lopuksi tulimme laukassa samaiset lävistäjät siten, että niille tultiin oikeassa laukassa kaarevalla linjalla yksittäiseltä puomilta ja vasemmassa laukassa yksittäiseltä kavaletilta. Samalla keskimmäinen puomeista nousi kavaletiksi molemmilla lävistäjillä. Tehtävän kinkkisin osuus oli löytää oikea askelmäärä kaarevalle linjalle. Lare innostui hommasta huomattuaan, että siinä pääsee vähän hyppäämään. Niinpä se pääsi hieman intoilemaan aina puomeja ja kavaletteja kohti. Minun olisi pitänyt ottaa pidätteet nopeasti läpi ja jatkaa ratsastusta siitä, mutta jäin koko ajan vähän jarru päälle. Niinpä laukkaan ei löytynyt tasaista rullaavuutta, jolloin ei löytynyt oikeita askeliakaan. Pari kertaa pääsimme kaarevan linjan asiallisesti, mutta useimpina kertoina tollottelin väliä pohtien, millä ihmeen askelmäärällä siihen olisi pitänyt sopia. Nyt ei vain ottanut askel sopiakseen. Lare oli kuitenkin niin menossa, ettei sitä haitannut vähän huonot lähestymiset, vaan se hyppäsi aina yhtä iloisesti. Laukkojakin se nappaili hypyissä oikein, mutta saimme myös korjata muutamia ravin kautta.
Loppukäynnit kävimme peltolenkin kautta, kun menin toivomaan asiaa. Larella oli kyllä virkistävää mennä. Sitä ei tarvinnut kyllä nohitella liikkumaan. Sen sijaan minun olisi pitänyt hoksia, miten saan sen malttamaan sopivasti. Sillä tavalla olisivat ne oikeat askelmäärätkin voineet löytyä kaareville linjoille. Vaan onneksi oli vain kavalettikorkuisia esteitä, niin ne selvittiin vähemmän näteillä ponnistuspaikoilla. Hassuhan se Lare oli kaikessa innokkuudessaan. Enhän minä suomenhevosia osaa moisesta paheksua, sehän vähän kuin kuuluu niiden persoonallisuuteen. Kuskin ratsastus- ja vaikuttamistaidoista voidaankin puhua sitten joskus toiste, hah.
