Myös sunnuntaina kävin ratsastamassa Tupun itsenäisesti. Sateinen aamu muuttui sopivasti poutaiseksi tallille päästyäni, ja aiemmin kuivaksi ja pölyäväksi päässyt kenttä oli oikein hyvässä kunnossa. Olosuhteet treenille olivat kohdillaan. Treeniaiheitakin olin miettinyt etukäteen: luvassa oli loivia kiemuroita, kolmikaarisia kiemurauria sekä ympyröitä asetuksia ja tasaisuutta niillä hakien.
Aloitin työstämällä tovin käynnissä ja ravissa loivia kiemuroita sekä S:n muotoista vaihtouraa, jota tahkosin kahdeksikkona. Sillä kuviolla pyrin muistamaan volttien välissä olleen suoristuksen. Jatkoin edelleen Tupun pehmittelyä erityisesti vasemmalle sekä oman istuntani pitämistä paremmin suorassa ja niin sanotusti takajalkojen päällä. Tupu malttoi molemmilla tehtävillä hyvin. Kaarteet ja voltit vasemmalle tuntuivat sujuvan vähän edelliskertaa pehmeämmin. Kaarteissa ja volteilla oikealle yritin taas muistaa pitää ulko-ohjan tuntumalla ja tarvittaessa vähän suoristamaan sillä, mikäli Tupu yritti kenottaa oikealle liikaa. Vasenta asetusta hakiessani käytin taas apuna sitä, että annoin ulko-ohjasta tarvittaessa aina vähän periksi. Oikea käteni on vahvempi käteni, ja se tykkää monesti roikkua ohjassa ihan omin lupineen. Vasen käteni puolestaan on heikompi ja tuppaa toisinaan unohtamaan, että silläkin olisi oma tonttinsa hoidettavana. Siksipä ehkä oikea kierros on asetusten suhteen minulle helpompi. Osaan ottaa ja päästää sisäkädelläni, kun taas vasen käteni sisäkätenä on hidas.
Seuraavaksi tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohtiin tein askeleen lyhennyksiä. Alussa sain haeskella lyhennyksissä Tupua kuulolle lähinnä muistamalla käyttää istuntaa enemmän. Sen jälkeen Tupu hoksasi tehtävän idean aika hyvin. Niinpä sen sai useimmiten lyhentämään askelta istunnalla jarruttamalla. Tein lyhennystä aina sen ajan, että Tupu selvästi hyväksyi sen eikä yrittänyt hiippailla itse menemään. Läpi menneiden lyhennysten jälkeen Tupu palasi sujuvampaan raviin ihan vain päästämällä. Siitä olikin hyvä tarkistaa, oliko lyhennys mennyt läpi vai ei. Kivaa tehtävällä oli se, kuinka helposti Tupu parhaimmillaan teki lyhennyksiä ja kuinka tasaisesti se palasi siitä vähän isompaan raviin. Mitään kovin suuria muutoksia en ravin sisällä tehnyt, mutta vähän kuitenkin.
Laukassa päädyin testaamaan loivia kiemuroita. Oikeassa laukassa Tupu lähti loivalle kiemuralle käännyttäessä kiihdyttämään. Sen seurauksena Tupun tasapaino petti keskikaarteessa, mistä seurasi pudotus raville. Tupu tarjosi siinä sitten vastineeksi kaarteeseen nähden myötäistä laukkaa eli varsinaiseen kierrokseen nähden väärää. Tajusin pitää Tupun paremmin hyppysissä kiemuralle lähdettäessä, niin se ei päässyt vyörymään sille. Tämän jälkeen kuvio sujuikin paremmin. Vasemmassa laukassa Tupu ei rikkonut kertaakaan raville, mutta pieni vastalaukkakaarre tässä suunnassa tuntui ehkä hieman hankalammalta kuin oikeassa laukassa. Tupu kuitenkin malttoi siinä paremmin eikä syöksynyt kiemuralle. Kiemuroiden päätteeksi työstin muutaman kierroksen verran laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Oikea laukka sujui hyvin, mutta sitäkin enemmän ilahdutti vasen laukka, jossa Tupu tarjosi rentoja ja pyöreitä hetkiä. Olisin ehkä kaivannut pientä pontevuutta lisää, mutta olin tyytyväinen tasaisuuteen.
Loppuravissa hain vielä tasaisuutta pyörittelemällä ympyröitä molempiin suuntiin. Laukan jälkeen Tupu oli ensin hieman kiireinen, mutta alkoi tasoittua siitä. Loppuun saimme asiallisia ravipätkiä molempiin suuntiin, ja huomasin myös vasemman kierroksen sujuvan aika kivasti. Loppukäynnissä Tupu oli jälleen ihanan kevyt ja ryhdikäs ihan itsestään. Siihenpä oli kiva päättää treeni. Tunnissa hyvää oli se, että kuvittelen istuneeni itse nyt vähän suorempana. Se toivottavasti vinkkasi Tupullekin siitä, mitä olimme tänään hakemassa. Muutenkin Tupu oli tänään selvästi tasaisempi. Tupun kanssa on kyllä kiva etsiä yhteistä säveltä. Minusta vähän tuntuu tai ainakin toivon kovasti, että olemme askel kerrallaan matkalla oikeaan suuntaan.
