Sunnuntaina lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi maastolenkille. Ratsukseni sain Gian, penkiksi ensimmäistä kertaa maastoon koulusatulan. Ennakoin kamaluuksia, mutta kyllähän siinä onneksi istui. Mitä nyt vähän jäykistellen.
Lenkkimme kulki tietä pitkin lentokenttäreitille, sieltä jälleen tietä pitkin kuntopolulle ja lopulta kangas-, vesipolku- ja metsäreittien kautta takaisin tallille. Laukkaosuuden otimme kuntopolulle, jossa pääsimmekin etenemään sujuvasti.
Kangaspolulla olisi saanut pomppia kolmen pienen puunrungon yli, mutta päätin mamoilla ja jättää välistä. Reipas laukkapätkä oli tarjonnut minulle jo sopivan annoksen vauhdin huumaa. Loppumatkan taitoimmekin käynnissä, ja mikäpä siinä oli lintujen laulaessa ja auringon paistaessa istuskella oikein hyvän maastohevosen kyydissä.
