Lauantaina ratsastin Paven itsenäisesti. +20 asteen aurinkoinen keli oli tainnut viedä meistä molemmista puhdin. Tai ainakin kovin työläästi kouluvääntö kentällä meni. Treeniaiheiksi otin käynnissä tehdyt pohkeenväistöt sekä kolmikaarisen kiemurauran ravissa ja laukassa.
Pohkeenväistöt maalasin jo ennakkoon hankaliksi. Olipa ihanaa olla oikeassa, hah. Tein väistöt keskihalkaisijalta uralle. Väistöt oikealle olivat hitusen helpompia kuin väistöt vasemmalle. Molemmissa suunnissa eteneminen hyytyi tosin liki kokonaan. Paven mielestä apuni tarkoittivat joko eteen menemistä tai hyvin hitaasti sivulle, mutta ei kumpaakaan pontevasti. Väistöt vasemmalle takkusivat, kun Pave pullahti vasemman lavan kautta karkuun. Yritin saada lavan kiinni ja antaa etuosan johtaa selvemmin, mutta pullahduksia tuli silti harmillisen paljon. Väistöt oikealle onneksi olivat tosiaan juuri sen hitusen helpompia. Niissä Paven sai väistämään selvemmin, vaikka eteneminen ei päätä huimannut. Pave tuntui muutenkin olevan aika hitaalla tuulella. Sitä sai nohitella paikoin ihan kunnolla.
Kolmikaarista kiemurauraa tulin ravissa ja laukassa. Ravissa suurin osa huomiosta meni taas siihen, että Pave ylipäänsä liikkui. Se kun laiskotteli aika lahjakkaasti. Kaarteet oikealle olivat kohtuullisia, vasemmalle Pavea sai jumpata enemmän. Suoristuskohdissa sähläsin aina jotain, sillä kaarteissa tullut pyöreys pääsi usein katoamaan niissä. Etenemisen puute sai tehtävän tuntumaan jotenkin tosi työläältä. Huhkin ja puhkuin selässä vailla kunnon reaktiota Pavelta. Kaipa jäin sitten puristamaan ja punkemaan niin paljon, ettei Pavelle tullut mieleenkään reipastua. Tai sitten menimme molemmat pahasti puolivaloilla.
Laukassa tehty kolmikaarinen kiemuraura sujui ihan mukavasti. Vasemmassa laukassa Pave pääsi kerran pudottamaan vastalaukkakaarteen aikana raville, mutta säilytti muut kerrat toivotun laukan. Vastalaukat sen kanssa eivät olekaan olleet suurempi ongelma. Hiottavaa niissä toki on, mutta Pave ei onneksi näe niissä kummempaa pulmaa. Vasemmassa laukassa sain jopa kaarteissa oikealle myötäasetuksen. Oikeassa laukassa asetus vasemmalle ei mennyt niin helposti läpi, mutta vähän kuitenkin siihen suuntaan. Tehtävää oli kiva tulla, kun se ei aiheuttanut sen kummempia pulmia.
Loppuravissa hurruuttelin vielä kolmikaarista kiemurauraa pidemmällä ohjalla. Pave venytti ohjan perässä ja pysyi matalammalla kaulalla aika rentona. Kas kummaa, tunnin alussa ilmenneet pyöreyden katoamiset kiemurauran suoristuskohdissa eivät vaivanneet enää. Enpä tainnut päästä värkkäämään ohjilla omiani, jolloin Pavenkaan ei tarvinnut jännittyä. Tunnin treenit päättyivät siis aika leppoisiin tunnelmiin. Itse ratsastus oli kyllä melkoista puurtamista. En saanut Pavea oikein hereille, jolloin se jäi pahemman kerran puoliteholle. Kenties lämpimät päivät vaativat vielä totuttelua. Niin hevoselle kuin kuskille.
