Keskiviikkona änkesin seitsemänneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsua toivoin erikseen, ja toive meni läpi: Pave. Päätin nyt jossain hurmoksessa kokeilla sen kanssa myös koulutuntia muiden ratsukoiden seassa. Tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä sekä vastalaukkaa.
Siirtymisiä teimme käynnin ja pysähdyksen sekä ravin ja käynnin välillä. Pysähdykset olivat hankalia. Sain Pavea vähän lyhentämään käyntiaskelta, mutta itse pysähdys tuli liki jokainen kerta kättä vasten Paven hangoitellessa vastaan. Pahimpina kertoina Pave nyki ohjia oikein kunnolla käännellen päätään molempiin suuntiin. Missä vika? Varmasti monessa asiassa, tarkempaa syytä tai oikeastaan mitään uutta arveluakaan en keksinyt. Tosin eivätpä ne siirtymiset alaspäin meille mitään helppoja nakkeja ole olleetkaan.
Siirtymiset ravista käyntiin menivät vähän paremmin. Pave ei nähnyt tarpeelliseksi hangoitella niin pahasti vastaan, vaikka hirveili ja jäkitti parit siirtymiset. Niiden lisäksi saimme kuitenkin muutamia asiallisia ja aika pehmeitä siirtymisiä ravista käyntiin. Käynnistä raviin pääsimme taas vähän hiippaillen. Oma keskittymiseni meni enemmänkin alaspäin tehdyn siirtymisen murehtimiseen kuin seuraavana koittaneen ylöspäin tehdyn siirtymisen valmisteluun.
Vastalaukkaa treenasimme oikeastaan nostojen kannalta. Nostimme vastalaukan pitkän sivun alusta ja siirryimme raviin ennen kulmaa. Vasemmassa kierroksessa eli oikeassa laukassa tulimme lopuksi lyhyenkin sivun puoliympyrämäisellä tiellä laukassa eli pääsimme oikeastikin vähän vastalaukan makuun. Laukan nostimme käynnistä. Aloitimme oikeassa kierroksessa nostamalla vasemman laukan, mikä onnistui pääosin ihan hyvin. Pari ensimmäistä nostoa tulivat oikeastaan aika kivasti. Niiden jälkeen Pave alkoi ennakoida laukkaa, jolloin se ei oikein malttanut kuunnella pyyntöjäni. Kuten ennakkoon arvasin, nousi Paven tohotuksesta aina myötälaukka. Niinpä sain toppuutella sitä aina tovin ennen kuin se malttoi taas kuunnella ja nostaa pyydetyn laukan.
Vasemmassa kierroksessa oikean laukan nostaminen oli hankalampaa. Pave oli omasta mielestään opetellut tehtävän niin hyvin, ettei sen tarvinnut kuunnella minua. Harmi vain, että sen mielestä tehtävänä oli nostaa myötälaukka. Se myös alkoi kovasti ennakoida tulevaa nostoa ja protestoi pidätteitäni steppailemalla välillä malttamattomana. Hassu ruuna. Myötälaukkoja tuli railakkaan monta, mutta jaksoin sinnikkäästi palata aina käyntiin ja valmistella uutta nostoa. Olisi ehkä pitänyt hoksia ottaa apukeinot käyttöön ja helpottaa vastalaukan nousemista vaikkapa sitä vahvasti alleviivaavalla tiellä. Pitääpä muistaa tämä seuraavalla kerralla. Aina emme saaneet pitkän sivun aikana vastalaukkaa, mutta onneksi niitä kuitenkin mahtui myötälaukkojen sekaan. Vastalaukassa tehdyt puoliympyrämäiset lyhyet sivut sentään sujuivat ongelmitta, kunhan siis pääsimme siihen vastalaukkaan. Saimme lopuksi Paven kanssa nostaa laukan lävistäjällä ja jatkaa siitä vastalaukassa vielä parit lyhyet sivut. Varsinaiset vastalaukkapätkät sujuivat edelleen asiallisesti.
Siihen päättyivät tunnin treenit, ja siirryimme loppukäyntien pariin. Kannatti kyllä mennä Paven kanssa koulutunnillekin. Huumorintajuni oli mukana, jolloin Paven jokonytjononyt-kohtaukset laukkatehtävällä aiheuttivat vain hihittelyä. Ei se elämä eikä kouluratsastus varsinkaan ihan niin vakavaa ole tai ei ainakaan tarvitsisi olla. Vastalaukan nostamista pitää kyllä päästä treenaamaan Paven kanssa pian uudelleen. Kyllä ne sieltä löytyvät, kunhan vain maltamme molemmat.
