Kisaviikonlopun toinen päivä hurahti estekisojen parissa. Päätin pakittaa estekorkeudessa ihan kunnolla ja ilmoitin meidät Paven kanssa 55 sentin luokkaan. Arvosteluna siinä oli A.0.0. Eipähän ainakaan esteiden korkeus aiheuttaisi ylimääräisiä tutinoita.
Ennen esteverryttelyä kävelytin Paven pitkän kaavan mukaisesti. Verryttelyssä kävin ensin sileällä kaikki askellajit läpi. Muuten meni ihan ok, mutta Pave halusi hirveillä eikä liiemmin tarjonnut rennompia pätkiä. Esteinä kentällä oli kaksi pystyä. Oikean laukan lähestymisissä Pavelle iski jokin tarve syöksyä kohti estettä. Ihme ja kumma näin ponnistuspaikat kaahotuslaukasta. Kontrollin vuoksi tein muutamia peruutuksia, jotta Pave muistaisi jonkun istuvan satulassa. Vasemmassa laukassa lähestymiset onnistuivat tasaisesti. Kaipa Pave sai purettua enimmät virtansa toisen suunnan hypyissä. Hyppyjen jälkeen kävelimme tovin, kunnes pääsimmekin jo maneesiin vuorossa olleen ratsukon ajaksi.
Kisatäpinöissäni (jotka olivat kuitenkin tavallista pienemmät) en muistanut kuvata ratapiirrosta enkä hankkia kuvaajaa taltioimaan suorituksemme. En edes muista, oliko radalla pelkkiä pystyjä vai oliko seassa okseri tai pari. Jollain esteellä taisi olla lankku, mutta siihenpä muistikuvat jäävätkin. Kiltti ja lyhyt rata joka tapauksessa. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja pyöräytin yhden ympyrän alle. Ykköseste oli lävistäjällä. Se ylittyi ihan hyvin, mutta olimme sen verran rauhallisessa laukassa, ettei vaihtoa tullut hypyssä. Ravin kautta siis korjaus. Kakkonen ja kolmonen olivat loivalla kaarevalla linjalla. Väliin pistimme viisi askelta. Nelonen oli lävistäjällä ja ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta. Viitonen ja radan päättävä kuutonen olivat lävistäjällä suoralla linjalla. Askelia meni väliin neljä, hieman ahtaasti tosin. Kuutosella tuli radan ainoa vaihto esteellä eli pääsimme maaliin myötälaukassa, hurraa! Tuloksena siis puhdas rata ja sillä ansiolla ruusuke yhdessä muiden virheettömästi ratsastaneiden kanssa.
Radalla hyvää oli se, etten omasta mielestäni ylivarmistellut tai heittäytynyt matkustamaan. Laukka olisi saanut olla vähän sujuvampi, jotta vaihdot olivat tulleet hypyissä. Muutoin laukalla pärjäsi hyvin näin pienillä esteillä. Olen myös tyytyväinen siihen, että sain korjattua kaikki laukat ravin kautta, vaikka pari korjausta venyikin hieman. Pave hyppäsi tasaisen varmasti enkä ollut itse yhtään niin kipsissä kuin joskus. Estekorkeus tuli valittua siis oikein. Radasta jäi hyvä mieli ja uskalsin peräti uhota, että ensi kerralla saatan hypätä jo 60 sentin radan, hah! Mutta oikeasti kyllä toivon, että tohdin jatkaa hyppäämistä ja etenkin kisaamista esteillä. Vain siedättämällä voin päästä tutinoistani eroon.
