Perjantain koulutunti vaihtuikin puomi- ja kavalettituntiin. Päätin tämän muutoksen myötä vaihtaa ratsuni Giasta Paveen. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi rennosti humputellen.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa toisen pitkän sivun loivana kiemurana kahden puomin yli. Keskikaaren kohdalla pyöräytettiin voltti kaaren suuntaan myötäisenä. Tulimme loivaa kiemuraa molemmista suunnista. Pave oli ravissa hieman hidas, joten sain vähän herätellä sitä. Loivat kiemurat sujuivat ihan ok, vaikka voltit menivät hieman vaihdellen. Voltit oikealle olivat ihan ok, kun taas voltit vasemmalle jäykempiä. Energia pääsi myös sammumaan volteilla.
Seuraavaksi tulimme laukassa muutaman kierroksen pääty-ympyrällä kahden puomin yli. Puomien väliin tuli laittaa kolme askelta. Aloitus ei ollut vahva, sillä Pave ei oikein ollut hereillä ja vilahtikin ensimmäisestä puomista ohi. Hah! Tämän jälkeen muistin taas, että ehkä minun kuului tehdä muutakin kuin istua satulassa ja toivoa parasta. Ensin ratsastin puomien välin liian pienenä, jolloin kolme askelta kävi ahtaaksi. Sitten tajusin hakea tietä enemmän keskempää puomeja, kun aiemmin olin ajautunut vähän sisäreunaan. Sen jälkeen puomien väli menikin asiallisesti kolmella askeleella. Ensimmäiselle puomille tosin emme aina päässeet oikeaan kohtaan. Vaikka kuinka yritin tiirata lähestymisessä askelia, en vain nähnyt niitä. Ehkäpä se olikin pulma: jäin tollottamaan maata sen sijaan, että olisin hakenut hyvän laukan ja tien.
Sitten vuorossa oli molemmilla lävistäjillä suorilla linjoilla olleet puomi ja kavaletti. Molempien välit olivat samat, ja tarkoitus oli tulla ne viidellä askeleella. Ensimmäinen väli tuntui ahtaammalta kuin toinen väli, joka tuntui alussa reilusti pidemmältä. Survoinpa toiseen väliin ainakin kertaalleen kuuttakin askelta, kun himmailin ensimmäisen ja ahtaammalta tuntuneen välin jälkeen liikaa. Laukat jäivät kavaleteilla vaihtumatta, sillä en saanut Pavea kovin lyhyeksi ja energiseksi. Enemmänkin vain löysäksi. Siinäpä taas tehtävä: tajuta ero lyhyen laukan ja löysän laukan välillä. Minulle teki kuitenkin hyvää korjata laukkoja ravin kautta, sillä minun kanssani Pave tykkää monesti nihkeillä siirtymistä vastaan ja jatkaa mieluummin vastalaukassa. Jarrutusmatkat venyivät, mutta sain kuitenkin korjattua jokaisen laukan.
Lopuksi tulimme lyhyen puomi- ja kavalettiradan kahdesti: kavaletti pääty-ympyrällä, lävistäjällä ollut puomin ja kavaletin suora linja, pääty-ympyrä puomin ja kavaletin yli, toinen lävistäjällä ollut puomin ja kavaletin suora linja sekä lopuksi vielä tehtävän aloittanut kavaletti pääty-ympyrällä. Ensimmäisellä kierroksella oli vähän haparointia. Laukka ei edelleenkään ollut lyhyt ja tarmokas. Enemmänkin sangen uninen. Niinpä askeleet eivät aivan osuneet kavaleteille, ja laukat piti luonnollisesti korjata ravin kautta. Kaikesta kuitenkin menimme kerralla yli. Toiselle kierrokselle tsemppasin hieman. Ratsastin Pavea pohkeella, mutta yritin olla päästämättä liikaa ohjista. Nyt pääsimmekin kaikki välit oikeilla askelilla ilman isompia haparointeja. Laukat piti tosin edelleen korjata ravin kautta, joten laukka ei vieläkään pyörinyt riittävästi. Meno oli silti tasaisempaa ensimmäiseen kierrokseen verrattuna.
Loppuravissa hurruuttelin vielä muutamat lävistäjät ja ympyrät hyvässä ravissa. Pave liikkuikin aika mukavasti. Kavaletit kehtasivat edelleen jännittää, mutta pohjilla ollut maanantain vastaavanlainen tunti auttoi hillitsemään tutinoita jonkin verran. Jospa se pääkoppani tästä taas hiljalleen tottuisi.
