Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme odotetusti treenaamaan kisaohjelmaa eli lasten esiohjelma A:ta. Menin tunnin Gialla yhdessä kahden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan ulkokentälle, jonne oli pistetty kouluaitoja ja puomeja rajaamaan rataa. Tunnilla ehdimme käydä läpi oikeastaan koko ohjelman, tehtävät mentiin toki tämän takia aika vähäisillä toistoilla.
Keskihalkaisijalle osuimme tänään paljon paremmin. En tosin tiedä tähän syytä. Vinkiksi tuli tulla keskihalkaisijalle hevosen jäykemmässä kierroksessa, niin kääntäminen sujuisi paremmin. Vinkki tuntui hassulta, mutta kai se sitten toimi.
Nelikaarinen kiemuraura oli reitiltään ihan ok, kun oli jo aitoja ja puomeja merkkeinä. Kiemurauralle sain vinkin ratsastaa Giaa kaarteissa vasemmalle pois kenottamasta vasemmalle. Kaarteet oikealle puolestaan sai istua ja säilyttää Gian etenemisen. Suoristuskohdat menivät nyt enemmän ajatuksella, jolloin en vain hypännyt niiden yli ja kiirehtinyt uuteen suuntaan.
Oikean laukan ohjelma oli muuten ok nostoineen ja voltteineen, mutta lävistäjän keskellä tehdyn laukasta raviin siirtymisen jälkeen Gia jäi kiireiseksi. Se piti muistaa ottaa ajoissa kiinni, mikäli halusi vasemman laukan nousevan tarkemmin. Lävistäjällä sain vähän hakea tietä, sillä sen keskikohdan jälkeen olin aina valumassa uralle kirjainta liian aikaisin. Ilmeisesti päässäni ratsastin lyhyellä radalla, vaikka pitkällä radallahan sitä oltiin. Vasen laukka voltteineen ja siirtymisineen oli ok, kunhan sain Gian malttamaan. Vasemmassa laukassa se mieluusti yritti vähän venähtää ja mennä sellaista hiihtelylaukkaa.
Ratsastimme myös kertaalleen siirtymisen ravista käyntiin, siitä heti käännetyn lyhyen lävistäjän sekä siitä jatkuneen puoliympyrän, siirtymisen takaisin raviin ja lopputervehdykseen jatkamisen. Lyhyt lävistäjä tuli tosiaan nopeasti, ja siirtyminen ravista käyntiin piti tehdä oikeastaan jo lävistäjälle kääntäen. Puoliympyrä käynnissä oli ok ja mukava hengähdyshetki. Siirtyminen takaisin raviin oli myös ihan hyvässä kohdassa eikä lopputervehdyskään tuottanut pulmia.
Siinä olivatkin tunnin treenit niputetusti. Oli mukava päästä harjoittelemaan ohjelmaa osissa ja huomaamaan, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Ratsastin kuitenkin jo tänään suorituspaineissa, jolloin en oikein saanut Giaa kuulolle. Pelkään pahoin olevani kisoissa vielä enemmän kierroksilla. Olisipa kiva osata hallita hermot! Hetkittäin sain Giaa rennoksi ja pyöreäksi, mutta aika paljon se meni myös pää ylhäällä hiihdellen. Paikoin kuitenkin löytyi mukavaa energiaa ja samalla sopivaa malttamista, että ei tämä kenraali nyt ihan penkin alle mennyt. Jotenkin siitä hommasta tulee kuitenkin vain niin kamalan totista, kun ne kamalan jännät koulukisat ovat ihan nurkan takana.
