Perjantain Artsin koulutunnin menin Gialla kahden muun ratsukon seurassa. Pääsimme treenaamaan voltteja oikein huolella sekä vastalaukkaa.
Volttikuviolla tulimme maneesin yhden puolikkaan oikeassa ja toisen puolikkaan vasemmassa kierroksessa. Suuntaa vaihdoimme ratsastamalla pitkän sivun keskeltä radan poikki. Voltteja teimme molemmissa kierroksissa kaksi: ennen kulmaa ja sen jälkeen. Tulimme lyhyen pätkän tehtävää käynnissä, kunnes siirryimme tahkoamaan sitä ravissa. Alkupuolella ravitehtävää teimme radan poikki tehdyn kaarron aikana I-kirjaimessa muutaman askeleen käyntisiirtymisen. Myöhemmin jätimme siirtymisen käyntiin pois ja sen sijaan teimme siinä askeleen lyhentämisen.
Tehtävällä voltit oikealle sujuivat mukavasti. Toki niissä oli hiottavaa, pääosin Gian pitämisessä sopivassa ravissa hiihtämisen sijaan. Voltit vasemmalle vaativat selvästi enemmän työtä. Oli hassua huomata, miten oma asentoni muuttui suuntien välillä. Oikeassa kierroksessa sain kannettua käteni suunnilleen vierekkäin, mutta vasemmassa kierroksessa ne alkoivat hylkiä toisiaan. Huomasin pitäväni käsiä kuin ajaisin pyörää. Käteni karkasivat kauas toisistaan ja jäivät harottamaan kumpikin tahollaan. Vasemmalle tehdyillä volteilla sain myös työstää Giaa asettumaan selvemmin, sillä muutoin se jäi kenottamaan oikealle. Siirtymiset ravista käyntiin sujuivat pääosin ihan ok. Ravin lyhennykset
taas menivät vähän vaihtelevasti. Gia tahtoi päästä välillä hiihtämään,
jolloin se ei napannut pyyntöäni lyhentää askelta. Vaikka tehtävää tultiin ajan kanssa, en oikein saanut vasenta kierrosta sujuvaksi. Käteni ja kroppani eivät tajunneet, miten niiden piti siinä suunnassa olla. Pieniä pilkahduksia paremmasta menosta onneksi oli, mutta harmillisesti en valaistunut niiden kohdalla isommin siitä, mitä tein niissä oikein. Lohdullista oli kuitenkin päästä aina oikeaan kierrokseen, jossa meno oli helpompaa.
Volttityöskentelyn jälkeen pääsimme jatkamaan vastalaukan merkeissä. Ensin nostimme vastalaukan käynnistä pitkän sivun ajaksi. Kun nostot ja laukat alkoivat sujua, jatkoimme myös lyhyet sivut eli laukkasimme koko maneesia vastalaukassa. Gia alkoi vähän ennakoida laukkoja muutaman kerran jälkeen. Tämä paljasti hyvin sen, valmistelinko vastalaukan nostamisen kunnolla vai en. Jos tein noston huolimattomasti, tarjosi Gia luonnollisesti myötälaukkaa. Tarkemmalla valmistelulla Gia malttoi nostaa vastalaukan.
Kun pääsimme ratsastamaan myös lyhyet sivut laukassa, teki Gia parit vaihdot. Tajusin sitten skarpata ja kertoa Gialle, etteivät vaihdot olleet tämän tunnin juttu. Tämän se uskoi onneksi hyvin. Oikea laukka vastalaukkana oli Gialle hankalamman oloista. En saanut siinäkään sitä asettumaan vasemmalle kunnolla, vaan Gia pääsi kenottamaan oikealle ja vähän laukkaamaan sinne pyrkien. Pari kertaa sain tehtyä jotain oikein, ja Gia pehmeni ja antoi asettaa, mutta jälleen se valaistuminen jäi matkasta. Vasen laukka vastalaukkana puolestaan oli sujuvaa ja helppoa, se tuntui selkään liki myötälaukalta. Tässä suunnassa Gian myös sai asettumaan helposti. Työstimme vielä loppuun pätkän vasenta laukkaa ihan myötälaukkana. Siinä haimme hevosia lyhyeen laukkaan. Pidätteet piti muistaa ottaa ulko-ohjalla. Saimme Gian kanssa muutamia sangen kivoja hetkiä, kun maltoin itse istua, ja Gia puolestaan laukkasi rauhassa allani. Pätkät tuntuivat oikein kivoilta ja mikä parasta, en jäänyt pahemmin varmistelemaan niissä.
Loppuravissa emme enää tehneet kummempia, kunhan ravasimme vielä muutaman kierroksen ja ympyrän. Tunnilla pääsi kyllä taas miettimään vaikka mitä asioita. Tehtävää siis riitti enemmän kuin hyvin. Mukavaa oli, että molemmissa tehtävissä tuli myös hankalammassa suunnassa pilkahduksia paremmasta menosta. Nyt täytyy vain alkaa hoksia hyvien hetkien aikana, mikä omassa vaikuttamisessa on muuttunut ja mihin suuntaan. Ehkäpä sen myötä niitä hyviä hetkiä alkaisi tulla ehkä vähän nopeammin ja useammin.
