Sunnuntaina oli taas maastoreissun vuoro, tällä kertaa kolmen ratsukon voimin. Minun ratsunani oli Gia. Olin kovasti haaveillut kangasreittien kiertämisestä, vaan tämä eriskummallinen kevät ei ollut kanssani samaa mieltä. Saimme nimittäin käydä maastossa lumisateen siivittämänä. Päädyimme sitten käymään mutkan Kotakankaantien päässä, jonka jälkeen samoilimme metsäreittiä pitkin Hangaksentielle ja siitä takaisin tallille.
Kotakankaantie oli onneksi hyvässä kunnossa, joten pääsimme etenemään siinä kaikissa askellajeissa. Laukkapätkiä otimme kaksi, yksi molempiin suuntiin. Gia laukkasi mukavan tasaisesti niin mennessä kuin tullessa. Mitä nyt jarrutusmatka hieman toisessa laukassa venyi, kun Gia olisi mielellään jatkanut vielä. Kunpa oikeasti pääsisimme pian kankaille ja pidempien laukkapätkien pariin!
Metsäreitti oli paikoin luminen ja jäinenkin. Käynnissä pääsimme kuitenkin sen ihan kohtuullisesti. Kotimatka taittui käynnissä sujuvasti. Sangen räntäisestä lumisateesta huolimatta tallille palattiin hyvillä mielin. Ei sitä onneksi sokerista olla, vieläkään.
