Sunnuntaina lähdimme maastoon peräti neljän ratsukon voimin. Ratsunani oli Gia. Päätimme käydä katsomassa, missä kunnossa Kotakankaan lenkki metsäosuuden kera oli.
Parin viikon maastotauon aikana kevätkin oli ehtinyt reiteille. Tiet olivat hyvässä kunnossa. Menomatkalla otimme lyhyen pätkän laukkaa, muutoin etenimme käynnissä ja ravissa. Metsäosuudesta pääsimme noin puolet, kunnes tulimme sangen vetiseen kohtaan. Päätimme suosiolla kääntyä takaisin, sillä vetisin osuus vaikutti olevan aika upottava. Kotimatkalla jakaannuimme kahteen ryhmään: toinen porukka meni suoraan kotiin, ja me jäimme ottamaan vielä toisen laukkapätkän tallilta poispäin. Se sujui ensimmäisen laukkapätkän tavoin hyvin.
Laukkapätkän jälkeen käännyimme mekin tallia kohti. Ratsuillamme tuppasi olemaan ensin kiire. Kaipa ne tiesivät kavereiden menevän jossain edellä ja ajattelivat kiriä ne kiinni. Giakin yritti sinnikkäästi ehdotella ravia, kunnes lopulta uskoi pääsevänsä kotiin myös käynnissä. Sen jälkeen Gia köpöttelikin kaikessa rauhassa. Olipa mukava lenkki keväisessä maastossa. Kankaiden reitit alkoivat houkuttaa niin paljon, että suunnittelimme menevämme tutkimaan niiden kuntoa ensi kerralla. Kunpa vain takatalvi malttaisi pysyä poissa.
