Perjantaina kävi niin mukavasti, että pääsimme Jetin kanssa vielä ennen koulukisoja Artsin oppiin. Jaoimme tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Treenasimme tunnilla kisoissa ratsastettavan helppo C:1 2000 -ohjelman pätkissä kokonaan. Kentälle oli rajattu kouluaitojen ja puomien avulla koulurata, joka tuntui taas aluksi todella pieneltä.
Askeleenpidennyksiin tuli ohje suoristaa hevonen kunnolla ja pyytää pidennystä vasta sitten. Samalla sain miettiä taas omaa istuntaa, etten jäänyt liikaa etukumaraan könöttämään, vaan annoin Jetille mahdollisuuden liikkua. Näiden lisäksi Jetin kanssa piti sitten liikkua. Tunnin aikana opettajan suusta kuultiin useammin kuin kerran sanat enemmän, kun yritin esittää askeleenpidennystä. Kevennyksen kanssa saimme parit asialliset hetket. Keventämättä yritetyt pidennykset vähän epäonnistuivat, kun istuntani levisi melkoisesti.
Kolmikaarisella kiemurauralla sain muistaa aiemmalta kerralta tutut ohjeet ratsastaa eri suuntien kaarteet eri tavalla. Kaarteessa vasemmalle sain keskittyä asetuksen saamiseen läpi, kun taas kaarteessa oikealle sain pitää Jetin liikkeellä. Kuvio löytyi tien puolesta kohtuullisesti, kunhan vain sain aloitettua sen oikeasta kohdasta enkä liian myöhään. Asetus vasemmalle löytyi hetkittäin, mutta kaasu tuppasi katoamaan kaarteissa oikealle. Olisin saanut valmistella asiat aikaisemmin enkä korjata niitä viime tipassa.
Pysähdykset sujuivat ihan mukavasti. Peruutuksessa puolestaan sain työstää paljon sitä, että se oli sujuva eikä niin miettivä, askel kerrallaan toteutettu. Ratsastin peruutuksen ensin siis enemmänkin palasina kuin yhtenä kokonaisuutena. Opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin paremmin ratsastaa vaaditut neljä peruutusaskelta enemmän putkeen ja vähän sujuvammin.
Laukannostot sekä laukassa tehdyt ympyrät ja lävistäjät kaipasivat sekä tasaisuutta että parempaa teiden ratsastamista. Nostot lähtivät vaihtelevasti etenkin, kun yksi koulukentän kulmista oli Jetin mielestä kamala. Täsmällisempi valmistelu auttoi tähän. Jetti tykkäsi myös suoralla uralla kiihdyttää ja hyytyä puolestaan ympyrällä. Ohjeeksi tuli pistää Jetti odottamaan suorilla, mutta taas liikkumaan ympyrällä. Loppupuolella ympyrää tilanne piti muistaa taas rauhoitella, jotta Jetti ei pääsisi kuvion jälkeen taas kiihdyttämään. Ratsastin ympyrän aluksi liian suurena, kunnes tajusin oikean reitin. Lävistäjät sujuivat tällä kertaa ihan kohtuullisesti eikä Jetti yrittänyt tarjota vaihtoja. Tässä avuksi oli ilmeisesti rennompi ote tehtävään sekä tuntumalla säilytetty vanhan laukan apu ilman ylimääräistä pusertamista.
Tällainen täsmätreeni sattui kyllä sopivasti. Välillä tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta, jolloin tulevat koulukisat lähinnä kauhistuttivat. Onneksi mukaan mahtui pieniä ahaa-hetkiä ja korjauksia parempaan. Kivaa oli myös se, että ohjelma ratsastettiin pätkissä eikä kerralla kokonaan. Näin sain keskityttyä paremmin osiin enkä yrittänyt huitaista kaikkea kerralla. Kunhan vain muistan nämä opit kisaradallakin ja saan pidettyä Jetin hereillä, niin eiköhän meillä mene ihan mukavasti.
