Sunnuntaiaamu valkeni jo kello 4.40, sillä luvassa oli reissu Kajaanin ratsastajien estekisoihin. Ilmoitin meidät Jetin kanssa 1-tason 70 ja 80 sentin luokkiin, joissa arvosteluna oli A.1.0. Kisapaikalla oli näppärästi kaksi maneesia. Toisessa niistä oli verryttely, toisessa kisat. Hassua, mutta toimivaa.
70 sentin verryttelyssä yritin herätellä Jettiä, joka oli vähän unessa. Tein siirtymiä ja temponvaihteluita, jotka vähän virkistivät Jettiä. Pieni nuha tosin vei minusta enimmät mehut, jolloin en jaksanut ratsastaa aivan tavalliseen tapaan, mikä sai Jetinkin himmailemaan. Otin muutamat hypyt ristikolle, jotka olivat ok. Sen jälkeen tulin pystyä, jonka alla oli kaksi muurinpalasta. Jettihän piti niitä kamalina ja laiskasti vilahti vasemmalta kahdesti ohi. Sitten opettaja blokkasi sen reitin, ja pääsimme pystyn yli. Neuvoksi tuli ratsastaa Jetti sellaiseksi, ettei sillä jäisi ylimääräistä aikaa miettiä turhia. Kaasua siis lisää, jolloin homma alkoi toimia. Saimme hyvät hypyt pystylle ja okserille ja verryttelymme 70 sentin luokkaa varten riitti. Siirryimme toisen maneesin ovipäädyn luo kävelemään, kunnes pääsimme maneesiin, jonka sisällä sai olla vain vuorossa oleva ratsukko. Näytin Jetille radan pelottavimmat esteet: plussaseinämän esteellä 2 ja muurilaatikot esteellä 5. Se ei kummemmin tollottanut niitä, mutta tiesin joutuvani ratsastamaan niille silti päättäväisesti.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Laukka lähti rullaamaan ihan kivasti. Ensimmäinen este ylittyi hyvin, ja Jetti vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Sen jälkeen edessä olikin jo plussaseinämäeste. Liimasin pohkeet kiinni ja rohkaisin äänellä. Jetti vilkaisi hypyssä estettä, mutta meni ihanasti kerralla yli. Kolmonen oli suoran linjan päässä, ja ylsimme sille viidellä askeleella. Tie neloselle oli vähän hutiloitu, mutta Jetti hyppäsi senkin ongelmitta. Laukan korjasin lennosta ristilaukasta oikeaan laukkaan. Viitosena oli radan toinen jännä este eli muurilaatikoilla varustettu okseri. Jetti tuntui epäröivän hieman, joten rohkaisin sitä (ja itseäni) äänellä. Niin urhea Jetti hyppäsi senkin mukisematta. Kuutonenkin oli suoran linjan päässä, ja väliin meni kuusi askelta. Jetti oli vaihtanut jo viitosen jälkeen laukan vasemmaksi, joten kuutosen jälkeen olimme ristilaukassa. Jetti kuitenkin sai järjesteltyä jalkansa kokonaan oikeaan laukkaan ennen seiskaa, joka ylittyi ihan hyvin. Kasille tein taas ihan ihmeellisen oikaisun, jolloin Jetti joutui hakemaan ponnistuspaikkaa hieman jarruttamalla. Se ei kuitenkaan sotkenut menoa enempää, ja niin pääsimme kahdeksannenkin esteen yli ja maaliin puhtaasti. Jee!
80 sentin verryttelyssä sain taas hakea kunnon laukkaa. Tällä kertaa pääsimme jokaisesta esteestä yli, mikä oli tietysti parannusta. Oma puhti oli vain loppumassa, jolloin Jettikin pääsi hidastelemaan. Sain kuitenkin tsempattua ja lopulta hypättyä putkeen pystyn ja okserin sujuvasti ja edeten. Aiemmat pari hyppyä sujuivat myös ihan kohtuullisesti, joten se riitti verryttelyksemme. Siirryimme taas odottelemaan vuoroamme toisen maneesin luo. Olin sen verran ajoissa, että ehdin käveleskellä ja ravailla muutamat pätkät ennen kuin vuoroni koitti. Maneesiin päästyäni näytin Jetille samat esteet uudelleen, sillä ne hypättiin 70 sentin rataan verrattuna vastakkaisesta suunnasta. Jettiä eivät esteet huolettaneet nytkään erityisemmin, joten keräsin taas sopivasti päättäväisyyttä päästä ne tälläkin radalla kerralla yli.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, joka rullasi alussa hyvin. Sitten annoin sen sammua kaarteessa enkä enää saanut Jettiä hereille. Niinpä tulimme ykköselle hieman hatarasti, ja siitä lähti puomi mukaan. Sen jälkeen Jetti laukkasi kohtuullisesti, mutta meno oli silti jollain tavalla tahmeaa. Kakkoselle Jetti otti miniaskeleen, ja minä tietysti olin jo sukeltanut kaulalle. Jetti kuitenkin hyppäsi, ja kiitin sitä taputtamalla heti hypyn jälkeen. Kakkosen jälkeen rämmimme tovin ristilaukassa, kunnes Jetti vaihtoi itsensä kokonaan oikean laukkaan. Tie kolmoselle tuli oikaistua, mikä aiheutti taas jarruttavan askeleen ja esteen kiipeämisen hyppäämisen sijasta. Yritin saada Jettiä liikkeelle, mutta ratsastin ponnettomasti. Neloselle pääsimme kuudella askeleella eli yhdellä ylimääräisellä. Este onneksi kuitenkin ylittyi. Viitosella jatkoimme taas uutta harrastustamme eli kiipeilyä. Jetti otti taas miniaskeleen, mutta hyppäsi okserin puhtaasti. Radan sujuvin este taisi olla kuutonen, se ainakin ylittyi ilman miniaskelta. Seiskalle otimme arvattavasti taas yhden lisäaskeleen eli tulimme suoran linjan seitsemällä. Vaan puhtaasti, vaikka este olikin se jännä muurilaatikkokoristeinen. Tie radan viimeiselle esteelle eli kasille oli jälleen melkoisen omituinen, mutta kiltti Jetti hyppäsi senkin vielä mukisematta, ja olimme maalissa. Neljä virhepistettä pudotuksesta, mutta ei yhtään yritystä mennä ohi. Siihen olin todella tyytyväinen enkä jaksanut harmitella yhden puomin pyörähdystä mukaan.
Kisareissun saldona siis kaksi hyväksyttyä suoritusta, jes! Alkuvuosi on meillä Jetin kanssa mennyt harmittavan kehnosti, joten tämä kerta ilahdutti tietysti. 70 sentin rata oli ihan sujuva ja toimiva. 80 sentin radassa olin tyytyväinen siihen, että olimme selvästi molemmat menossa. Jatkossa tavoitteena on tietysti hypätä esteet, ei mönkiä niiden yli. Tein kuitenkin jotain oikein, kun Jetti aina hyppäsi eikä alkanut kieltää tai mennä ohi. Jetti kun ei todistetusti ihan aina lähde tekemään ratsastajaa enempää, mutta onneksi tänään se päätti pelastaa. Treeneissä nyt taas huomio tiukkojen pohkeiden lisäksi etenemiseen. Sitten meidän kaiken järjen mukaan pitäisi sekä päästä esteistä kerralla että sujuvasti yli.
