Sunnuntaina lähdimme viiden ratsukon porukalla Tallinmäen maastolenkille. Me Jetin kanssa otimme jonosta toiseksi viimeisen paikan. Keli oli kyllä niin kohdillaan kuin keväällä voi: aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja lämpöasteita oli +6. Mainiota! Kaisan ynnäilyjen mukaan kävimme lenkkeilemässä neljän kunnan alueella, ja kilometrejä kertyi kymmenen. Aikaa matkaan meni suunnilleen tunti ja vartti.
Alkumatkan etenimme tietä pitkin pääasiassa ravaten. Otimme lyhyen laukkapätkänkin, kunnes siirryimme kävelemään metsän läpi. Siellä oli sen verran sohjoista lunta, että taitoimme osuuden käynnissä. Muutamia raviaskeleita mahtui toki matkaan, sillä jonon häntäpään ratsut eivät millään jaksaneet venyttää käyntiaskelta pysyäkseen reippaampien perässä. Niinpä kuroimme välimatkaa kiinni pienillä ravipyrähdyksillä.
Kun pääsimme metsäpätkän ja palasimme tielle, otimme muutaman pidemmän laukkapätkän. Jetillä oli taas virtaa, mutta ihmeen sinnikkäästi jaksoin ratsastaa ja olla heittäytymättä matkustajaksi. Laukkapätkät tekivät varmasti hevosille hyvää, kun askelta pääsi venyttämään ja etenemään muutenkin reippaammin kuin esimerkiksi kentällä. Loppumatkasta Jetistä irtosikin taas sellaista ravia, että oli vain pakko ihailla. Kyllä noissa maastoissa on vain sitä taikaa, vaikka ne eivät mitään possujunamatkoja kyytiläisenä istuen olekaan. Onnea on hyvä seura, mainiot maastot ja kevätkelit!
