Kotikentän kisakauden startti

Sunnuntaina käynnistyi Tallinmäen kotikentän kisakausi kuinkas muutenkaan kuin estekisoilla. Hiliman kanssa olin ilmoittautunut 60 ja 70 sentin luokkiin (arvosteluina A.0.0 ja 367.1) ja Jetin kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin (molemmissa arvosteluna 367.1). Kelikin suosi ulkokisoja, sillä aurinko helotti siniseltä taivaalta, ja lämpöasteet kipusivat lopulta kymmenen asteen tuntumaan. Perusrata samoin kuin 70 sentin luokasta alkaen mukaan tullut toinen vaihe olivat mukavasti samoja kaikissa luokissa.

Kisapäivä alkoi Hiliman kanssa. Molemmissa verryttelyssä tamma tahtoi olla turhankin menevä eivätkä jarrut oikein löytyneet. Verryttelyhypyt 60 sentissä sujuivat hyvin, pysty ja okseri ylittyivät ongelmitta. 70 sentissä pystylle tuli yksi pudotus ja yksi töksähtävä hyppy, kunnes sain otteen laukasta. Sen jälkeen pysty ylittyi näppärästi. Okserille tuli myös yksi miniaskeleen kautta lähtenyt hyppy, mutta toisella kerralla laukan rullatessa se ylittyi vaivatta. Verryttelyssä ratsastin myös jonkin verran ympyröitä, jotta sain Hiliman kuuntelemaan pohkeita ja olemaan oikomatta oman mielensä mukaan. Vaikka Hilima hieman kohelsi verryttelyssä, arvelin aiemman perusteella sen olevan radalla paremmin kuulolla.

Kaisalle kiitos tästä!

60 sentin radalla lähdimme liikkeelle oikeassa laukassa. Hilima eteni hyvin, mutta pyrki hieman oikaisemaan kaarteessa. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin samoin kuin kakkosena ollut okseri. Sen hypyssä Hilima nappasi toivotusti vasemman laukan. Kolmoselle sain ratsastettua asiallisen tien, ja Hilima vaihtoi siinäkin laukan toivotusti oikeaan. Tie neloselle oli ok, jolloin hyppy oli sujuva ja helppo. Viitoselle tuli myös kohtuullinen tie, mutta jouduimme silti lähtemään hyppyyn hieman kauempaa. Hilima ei tästä pahastunut, vaan selvitti esteen sujuvasti ja laskeutui hienosti vasemmassa laukassa. Kuutoselle tulin ehkä hieman oikaisseeksi, jolloin ponnistuspaikka tuli hitusen liian lähelle. Ei kuitenkaan mitenkään pahasti, jolloin Hiliman oli helppo hypätä este puhtaasti. Tie seiskalle sujui hyvin samoin kuin hyppy, jolloin pääsimme radan puhtaasti maaliin. Mukava startti kisapäivälle!

70 sentin perusradalle lähdimme niin kuin aiemmallekin radalle. Ykkönen ylittyi jälleen hyvin. Hilima pääsi hieman kiihdyttämään sen jälkeen, jolloin kakkoselle tulimme aavistuksen jarruttavan askeleen kautta. Laukka kuitenkin vaihtui vasemmaksi. Kolmonen meni sujuvasti hyvällä tiellä samoin kuin nelonen. Viitoselle tuli nyt asiallisempi hyppy kuin 60 sentin radalla, mutta kuutoselle tuli taas ajauduttua hitusen turhan lähelle. Este ylittyi kuitenkin ylittyi. Perusradan viimeiselle esteelle tuli hyvä hyppy, joten pääsimme puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa toiseen vaiheeseen.

Koska Hilima oli tuntunut hyvältä molemmat perusradat, päätin ratsastaa uusinnan vähän teitä lyhentäen. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin hitusen tiukemmin, mutta este ylittyi hyvin. Ysille päätin olla tekemättä liian tiukkaa tietä, mutta tulla kaarteen sujuen. Se onneksi onnistui, vaikka Hilima olikin tovin ristilaukassa. Ysi ylittyi kuitenkin sujuvasti. Sen jälkeen käänsin tiukemmin kohti kymppiä. Hilima kääntyi hienosti, vaikka laukka sammui hetkellisesti. Hilima oli kuitenkin nopeasti takaisin rytmissä, jolloin matka jatkui ja kymppi ylittyi helposti. Yhdelletoista tulimme taas hitusen liian lähelle ja kolautimme puomia. Huolestuin suoran linjan sujumisesta, jolloin tein virheen ja pyysin Hilimaa eteen. Niinpä Hilima piteni laukan sijasta, ja lähdimme hyppyyn uusinnan viimeiselle esteelle eli numerolle 11 liian kaukaa ja vähän laakana. Sen seurauksena Hiliman takajalka nappasi okserin takapuomin mukaan. Voi köhnä, niin kuin jo radalla ääneen totesin. Hölmö virhe kostautui näin, mutta olin Hilimaan silti älyttömän tyytyväinen. Se teki kaiken niin hyvin kuin osasi ja totteli kiltisti pyyntöjäni, myös tuota yhtä hölmöä ratkaisua. Hieno tamma! Luokan jälkeen selvisi, että aikamme oli kolmanneksi nopein eli olisimme puhtaalla suorituksella napanneet valkoisen ruusukkeen. Tällä neljän virhepisteen tuloksella olimme kahdeksansia neljäntoista ratsukon luokassa. Ilonaihetta löytyi muutenkin: Tallinmäen kisatiimiläisiä oli neljän palkitun joukossa kolme, mahtavaa!



Hiliman jälkeen oli aika nousta Jetin selkään. 80 sentin verryttelyssä kävin ensin näyttämässä jokaisen erikoisesteen Jetille (aurinkoportti, valkoiset laatikkopalat, valkoinen portti sekä punavalkoinen portti). Jettiä ne eivät kiinnostaneet, joten aloimme verrytellä. Kunto meinasi loppua taas pahemman kerran kesken, sillä Jettiä sai tietysti herätellä enemmän kuin Hilimaa. Hypyt menivät kaikeksi onneksi ihan asiallisesti. Sain herätettyä Jetin riittävän ajoissa, jolloin pääsin rentoutumaan estettä kohti. Okserikaan ei tuottanut ongelmia, vaan ylittyi aika sujuvasti. Tällä verryttelyllä saattoi lähteä kisaradalle ihan luottavaisin mielin.

Kiitos myös tästä Kaisalle!

80 sentin radalle lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Otin riittävän pitkän alun, jotta ehdin herättää Jetin. Laukka rullasikin ihan hyvin. Ykkönen ylittyi mukavasti. Kakkoselle tuli hitusen jarruttava askel, mutta este ylittyi ongelmitta. Tie kolmoselle oli asiallinen, joten hyppy oli myös ok. Oikaisin hieman kaarteessa neloselle, mutta Jetti lähti hienosti hyppyyn positiivisen askeleen kautta. Hypyn jälkeen tosin etenimme ristilaukassa. Viitoselle tein myös vähän hätäisen tien, jota voivottelin ääneen. Jetti lähti hyppyyn hyvin, mutta olin itse vähän jälkijunassa. Viitosen jälkeen laukka rullasi taas hyvin, ja Jetti lähti kuutoselle jälleen positiivisen askeleen kautta. Perusradan viimeinen este eli seiska meni myös sujuvasti, joten pääsimme puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa uusintaan.

Koska perusrata oli mennyt sujuvasti, päätin ratsastaa uusinnassa hieman reippaammin. Kaarsin kasille hieman tiukemmin. Kaarre söi laukkaa, joten Jetti tuli hyppyyn hieman jarruttaen, mutta selvitti esteen puhtaasti. Sen jälkeen olimme kuitenkin ristilaukassa. Olin aikonut ratsastaa hieman tiukemman tien ysille, mutta kuitenkin tilaa käyttäen. Radalla minulla kuitenkin napsahti ja lähdin kaartamaan ysille ihan älyttömästä kohdasta ja aivan liian aikaisin. Niinpä tulimme esteelle täysin linjalta ulkona ja oikeaa tolppaa kohti lähestyen. Jetti ei tietenkään tykännyt tästä, mutta yritin tyyrätä sen omalla painollani kohti estettä. Kuten arvata saattaa, tämä ei onnistunut. Jetti väisti esteen oikealta, ja minä horjahdin vasemmalle, kun olin siellä jo valmiiksi roikkumassa. Jalustimet jäivät matkasta, ja Jetti reagoi selässä heiluvaan kuskiin kiihdyttämällä. Kertaalleen olin jo pääsemässä takaisin satulaan, mutta lopulta maan vetovoima teki tehtävänsä ja tärähdin tantereeseen. Jetti taisi ainakin mielessään tuhahtaa minulle ennen kuin suuntasi itsekseen kohti porttia. Huokaisin tovin ja nousin maasta. Alaselkä oli kopsahtanut sen verran, että kävely onnistui lyhyellä askeleella pienen kivun siivittämänä. Mutta hei, perusradalta kuitenkin hyväksytty tulos, hah. Sillä piti lohduttautua etenkin, kun tein itse tämän naurettavan tyhmän mokan. Mutta emmepä olleet luokan viimeisiä, vaan toiseksi viimeisiä. Selässä pysyminen olisi tietysti ollut vielä parempaa.

Niin kuin vielä tästäkin kiitos Kaisalle!

Kipusin Jetin selkään vielä kakkoskentällä ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Selkä jomotti vielä, mutta ei estänyt onneksi ratsastusta. Peruin kuitenkin 90 luokan starttini kaiken varalta. Sen sijaan pyysin opettajalta luvan hypätä kisojen jälkeen pienen radan, ettei putoaminen jäisi kummittelemaan. Onneksi putoaminen johtui omasta virheestä ja kehnosta tasapainosta eikä hevosen teutaroinnista, joten en alkanut jännittää enempiä. Jetti sai käydä huilimassa tovin karsinassaan, kun kuulostelin selän vointia ja seurasin kisat loppuun. Selkä tuntui jomotuksesta huolimatta olevan kunnossa, joten hain kisojen päätyttyä Jetin takaisin kentälle. Otimme parit verryttelyhypyt, jonka jälkeen ratsastin radan noin 70–75-senttisenä kokonaan, myös sen kesken jääneen uusinnan. 

Olin tässä vaiheessa sen verran hyytynyt, että etenimme Jetin kanssa niin tehtävät kuin radan aika rauhallisesti. Radan ykkönen ylittyi ihan ok. Kakkoselle tuli hyvin jarruttava askel, mutta kyllähän Jetti pienestä esteestä vielä kiipesi yli. Kolmonen oli ok, ja neloselle Jetti lähti hyvin positiivisen askeleen kautta. Sain korjattua ristilaukan pois, ja tulimme viitoselle mukavasti. Kuutonen meni myös ihan ok samoin kuin seiska. Perusrata siis asiallisesti ratsastettuna. Uusintaan en lähtenyt tietystikään kiihdyttämään, sillä nyt tavoitteena oli vain tasainen, varma suoritus. Kasille tuli taas vähän jarruttava hyppy, mutta pääsimme yli. Tie ysille meni nyt liioitellen, jolloin Jetti luuli meidän olevan menossa ihan eri esteelle. Siiten sattui pieni töksähdys, kun Jetti ei tiennyt oikeaa reittiä. Matka kuitenkin jatkui ysille, ja hyppy sille tuli hieman jarruttaen, mutta silti yli mennen. Kymppi oli ok samoin kuin uusinnan kaksi viimeistäkin estettä eli 11 ja 12. Saimme ottaa loppuun vielä uusinnan alun uudelleen eli esteet 8–9. Nyt sain ratsastettua tiet hyvin, jolloin molemmat esteet menivät sujuvasti.



Oli tosi kiva, että sain hypätä kisojen jälleen vielä radan kokonaan. Sain korjata omat virheeni sekä hypätä nopeasti putoamisen jälkeen. Hyppääminen ei onneksi edes jännittänyt, ja Jetti hoiti osuutensa hyvin. Ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta olen silti 80 sentin perusrataan tosi tyytyväinen. Jospa ulkokenttäkausi poistaisi meidän pahimmat hyytymisongelmat ja pääsisimme taas hyppäämään tasaisia ja sujuvia ratoja. Hilima puolestaan oli mainio jälleen kerran. On kyllä opettavaista mennä kahdella erilaisella ratsulla. Molemmilla saa erilaisia onnistumisen ja oppimisen kokemuksia, mikä varmasti vie tämän lajin parissa eteenpäin.

Kuvista kiitos Kaisalle ja videoista kiitos Eevalle, Tuiskulle ja Kaisalle!