Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli arvattavasti koulua kisojen häämöttäessä sunnuntaina. Ratsukseni sain Elmon, jolla on tarkoitus tahkota kisaohjelmakin läpi. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja treenasimme ravivoltteja ja -ympyröitä sekä laukannostoja ravista.
Ravityöskentelyssä sekä volteilla että ympyröillä olennaisinta oli saada Elmo aktiiviseksi, mutta rennoksi. Poni yritti tosin lähinnä kipittää tai sitten hidastella. Kipityksessä se myös jännittyi, hidastelussa taas niksautti kaulansa pyöreäksi, mutta jätti takajalat matkasta. Voltit ja ympyrät sujuivat sentään kuviona ihan ok. Niiden ulkopuolella kokeilin muutamia pysähdyksiä ja niistä tehtyjä siirtymisiä raviin. Pulmana oli pieni tahmeus molempiin suuntiin. Pysähdykset venyivät hieman samoin kuin siirtymiset raviin. Napakkuutta olisi saanut olla niin kuskissa kuin ratsussa enemmän, mutta näihin tehtäviin sitä ei löytynyt.
Laukkatyön kuvioina oli nostaa vasen laukka keskihalkaisijalta ja pyöräyttää pääty-ympyrä, ja oikea laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä ja pyöräytettiin myös pääty-ympyrä. Muualla sai työskennellä taas sitä, mitä tarpeelliseksi koki. Laukannostojakin vaivasi tunnin yleinen pulma: napakkuuden puute. Yritin muka valmistella nostoa ajoissa, mutta silloin unohdin pitää Elmon hereillä. Saimme parit asiallisemmat nostot, mutta niissäkin olisi ollut korjattavaa aika paljon. Vasemmassa laukassa Elmo pääsi pudottelemaan useampia kertoja raville. Oikeassa laukassa pudotuksia raviin ei tullut paria enempää, mutta muuten meno oli vasemman laukan kaltaista. Nostot olivat hieman tahmeita, vaikka yritin herätellä ponin ajoissa ja tehdä siirtymän täsmällisesti. Taisin silti sortua viime hetken paniikkiin nostokohdan lähestyessä. Oikea laukka oli hieman vasenta kulmikkaampaa niin kuin aiemminkin. Neuvoksi tuli ratsastaa ulkojalkaa paremmin töihin. Siirtymiset laukasta raviin olivat sangen surkuhupaisia esityksiä. Siirtymisen sijaan ne olivat lässähtämisiä. En saanut ratsastettua Elmoa takaosan päälle, vaan se tarvitsi rullaavaan laukkaan vauhtia, mikä taas ajoi sen etupainoiseksi. Eikä epävakaa istuntani auttanut asiaa. Olimme Elmon kanssa hukassa siitä, miten pitäisimme itsemme kasassa.
Loppuraveissa hain vielä tuntumaa hyvään raviin. Nohitin Elmoa liikkumaan samalla, kun yritin houkutella sitä pois etuosalta. Tein pieniä puolipidätteitä aika paljon, ja hetkittäin ne auttoivat. Kun Elmo keveni edestä, pyrin ratsastamaan samalla hieman pohkeella eteenpäin päästämättä Elmoa edestä pitkäksi. Hyvissä hetkissä Elmo tarjosi ihan asiallista ravia kohtuullisen rentona. Saisin tehdä vielä paljon enemmän töitä sen eteen, että saisin Elmon olemaan valtaosan tunnista muualla kuin etuosallaan. Puutteellisen pohjeratsastukseni lisäksi tehtävään oman haasteensa tuo ratsu, jolla ei itsellään ole vielä niin paljon voimaa, että se jaksaisi kantaa itseään pidempään oikeinpäin. Onneksi Elmo silti yrittää kovasti, kun ymmärtää kuskin pyynnöt.
Tunnin aikana selvisi, että minun ja Elmon luokaksi oli C-merkin sijasta kaavailtu K.N. Specialia. Se hieman harmitti, sillä B:ssä vaaditaan jo selvästi parempaa muotoa ja ylipäänsä yhteistyötä kuin mihin Elmon kanssa toistaiseksi pystymme. Ehdotin vastineeksi, että menisimme C-merkin luokan ulkopuolisena. Mutta katsotaan nyt, mitä sunnuntaina menemme. Elmo kyllä yrittää parhaansa, kunhan vain muistan ratsastaa enkä panikoida.
