Tiistain Tallinmäen tunnille menin Jetin kanssa ajatukset kouluvääntöön suuntautuneena. Siksipä tulikin yllätyksenä, että sen sijaan hyppäisimmekin. Vaan eipä se tietysti haitannut! Turvaliivi oli tosin harmillisesti jäänyt kotiin, sen verran ajatukseni olivat kuitenkin kouluväännössä. Ratsukoita tunnilla oli viisi.
Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää isona kahdeksikkona ja suuntaa vaihdoimme lävistäjien kautta. Niiden lopussa sai ajatella hieman pohkeenväistöä, jotta uralle pääsi helposti. Lyhyille sivuille ratsastimme pääty-ympyrät. Yritin alusta asti olla topakka ja pistää Jetin vastaamaan liikkumisesta. Ratsastin kuitenkin puoliteholla, kun en saanut itseäni komentamaan tarpeeksi. Jotenkin sorruin ajattelemaan, että ei se nyt niin haittaa, jos Jetti liikkuu hieman hitaasti. Välillä tajusin ajattelevani höpöjä ja ratsastin Jettiä tarmokkaammin. Sen myötä Jetti alkoi liikkua paremmin, mutta pysyvämpi ajatus tasaisesta liikkumisesta jäi uupumaan. Laukassa verryttelimme vielä ratsastamalla pääty-ympyröitä. Laukka oli ihan ok, mutta olisi se saanut pyöriä vielä paremmin. Mihin se ajatus napakkuudesta jäi? Suunnanmuutoksessa tein vaihdot lennosta, ja ne onnistuivat mukavasti molempiin suuntiin.
Ensimmäisenä hyppäsimme kavaletin yli pari kertaa ympyrällä. Sen jälkeen jatkoimme siltä toiseen suuntaan laukanvaihdon kera. Kaarsimme kentän toisella puolella olleelle kavaletille, jolle teimme taas vaihdon ja laukkasimme sen yli ympyrällä vielä kerran. Tehtävä oli muutoin ok, mutta oikean laukan sijasta rämmimme aina ristilaukassa. Muuten hypyt ympyrällä olivat aika sujuvia ja tiet asiallisia. Tulimme tehtävän molemmista suunnista. Suunnanvaihdon jälkeen olin ajamassa Jettiä jo liian kiireiseksi, mutta opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin rentoutua ja olla hätistämättä liikaa.
Seuraavaksi tulimme kahden esteen suoraa, noin 20 metrin linjaa. Ensin väliin pistettiin kuusi askelta pienillä ristikoilla, sitten se piti päästä jo viidellä. Lopuksi esteet nousivat noin 80 senttiin, ja mukana oli aurinkoportilla varustettu okseri. Sen yli otimme yhden tutusteluhypyn ja jatkoimme siitä linjan kokonaan. Linja sujui ihan asiallisesti, kun tajusin Jetin laukan kyllä venyvän ilman ylimääräistä tuuppausta. Ennen tuota tajuamista esitin yhden hoplaa-suorituksen, jossa nakkasin ohjat ensimmäisellä esteellä pois, mutta siitä huolimatta selvisimme toisenkin yli. Jetti hyppäsi aurinkoportin rohkeasti, vaikka se kentän reunalla ollessaan olikin ollut sangen epäilyttävä.
Tämän jälkeen treenasimme kaarevia linjoja ristikoilla. Tehtävät alkoivat lävistäjäesteillä, joilta ratsastettiin aiemmassa suorassa linjassa olleille esteille. Kaarteet vasemmalle menivät hieman oikoen, mutta muutoin tehtävä oli aika sujuva. Sain korjattu teitä paremmin kuntoon, jolloin Jetti pääsi etenemään paremmin, ja ponnistuspaikat sattuivat hyvin kohdilleen. Lopuksi hyppäsimme vielä yhden kerran pystyn, joka oli koristeltu uudella, valkoisella laatikkopalalla. Näytin esteen Jetille ennen hyppyä eikä se piitannut siitä. Este ylittyi näpsäkästi, ja tunnin hyppytreenit olivat siinä.
Kylläpä kentällä on kiva hypätä! Tätä sitä on koko talvi odotettu. Tunnin suurin oppi ja muistutus oli sopivan etenemisen löytäminen. Liian hitaasti ei saanut mennä, mutta ei myöskään jäädä hätyyttelemään ratsua tarpeettomasti. Tasaisesti ja etenevästi, mutta silti rennosti. Siinäpä taas muistettavaa seuraaville hyppykerroille.
