Ennen rataa hyppäsimme pitkälti samoja tehtäviä kuin aiemmalla tunnilla. Eli kaarevia linjoja ja sarjaa muutamilla yksittäisillä esteillä höystettynä. Hilimalla oli kiire kipittää enkä saanut sitä ihan kuulolle. Oma mukautumiseni jäi myös tällä tunnilla matkasta, jolloin pompin hyppyihin ihan miten sattuu mukaan. Välillä ennen Hilimaa, välillä sen jälkeen. Noloa! Ihmeellistä räpellystä, mutta kaikeksi onneksi Hilima sieti hillumiseni ja teki parhaansa. Ponnistuspaikat eivät vain ottaneet osuakseen, jolloin rytmi oli hukassa ja meno sen mukaista. Pieniä onnistumisia onneksi tuli. Menimmepä Hilimankin kanssa yhdestä esteestä ohi, sillä se muka tuli niin yllättäen, että unohdin aivan ratsastaa sille. Tie meni siinä vaiheessa niin pieleen, ettei Hilima edes tiennyt meidän tähtäävän kyseiselle esteelle. Vaan eipä se maata kaatanut, kun huumorintaju oli matkassa.
Toiselle kierrokselle ryhdistäydyin kunnolla ja päätin lopettaa ylimääräiset sähellykseni. Rata menikin mukavasti aina esteelle kuusi. Sille tuli vähän kehnompi tie, jolloin ponnistuspaikka ei osunut, ja puomi putosi. En antanut sen sekoittaa loppurataa, ja niin pääsimme vielä seiskan yli asiallisesti. Ratsastukseni oli hieman tarkempaa, mutta edelleen hieman ehkä turhan nohittavaa. Hilima ei kuitenkaan lähtenyt kierroksille siitä, vaan tuntui olevan kuulolla parhaiten koko tunnin aikana.
Onneksi sain korjattua omaa menoani toiselle radalle, muuten tunnista olisi jäänyt melkoiset harmitukset. Hilima oli taas hieno ja paikkasi rehdisti virheitäni. Tarvitsisin sen kanssa myös enemmän rauhoittumista sekä paremmin pohkeita kiinni. Sillä tavalla meno ei menisi ihan lentämiseksi, vaan tasoittuisi, mutta pysyisi edelleen pontevana. Edelleen ne koulutunnitkin Hiliman kanssa olisivat tarpeen. Hilima varmasti yrittää parhaansa, mutta ei sekään loputtomasti ala paikata virheitäni, jos ne vain lisääntyvät. Seuraavalla kerralla pitää ottaa kyllä maltti mukaan ja tsempata.
Videoista kiitos Kaisalle!
