Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua viiden ratsukon voimin. Kuten arvelin, sain ratsukseni Elmon. Sisäinen kouluratsastajani oikoi silinterin päähänsä, tuuppasi estekuskipuoleni kaappiin ja valmistautui ottamaan tunnista kaiken hyvällä asenteella irti. Se taisikin tehdä tästä tunnista tavallista mukavamman.
Tunnilla keskityimme treenaamaan pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Kuviona oli kääntyä lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, josta siirryttiin uralle pohkeenväistöllä. Uralle pääsemisen jälkeen pyöräytettiin voltti ja aloitettiin tehtävä alusta. Opettaja neuvoi ratsastamaan Elmon takajalkoja ottamaan kunnon ristiaskeleita, sillä se helposti jättää takajalkansa matkasta. Käynnissä oli hyvin aikaa työstää Elmoa ja saada hyviä askeleita. Muistin pitää myös ei-väistättävän puolen kontrollissa niin itseltäni kuin Elmolta. Poni oli hyvin kuulolla ja yritteliäs. Niinpä saimme paikoin mukavia hetkiä, joissa Elmo väisti pyöreänä ja rentona.
Ravissa saimme Elmon kanssa työstää väistöjä selvästi enemmän. Tahti tahtoi kadota samoin kuin takajalat jäädä matkasta hyvin monessa kohdassa. Elmo kuitenkin edelleen yritti ymmärtää ja tehdä kaiken parhaansa mukaan, mikä sai minutkin tsemppaamaan. Kun sain Elmon etuosaa hieman hanskaan, oli takajalkojakin helpompi saada mukaan. Saimme taas muutamia aika kivoja väistöjä, jolloin kiittelin Elmoa vuolaasti. On se ihanan yritteliäs poni!
Vasemmassa laukassa työstimme isohkoja voltteja väistöjen päätteeksi ja oikeassa laukassa työstimme ihan kunnolla uraa ja ympyröitä käyttäen. Vasen laukka tuntui vähän kulmikkaammalta. Opettaja neuvoi ratsastamaan Elmon takajalkoja ulkopohkeella ja tarvittaessa raipalla hieman tahtia napsuttaen. Oikea laukka tuntui paremmalta, kun pääsimme tekemään siinä isompia ympyröitä. Elmo pyrki välillä painumaan edestä liian alas, joten sain keskittyä hakemaan etuosaan ryhtiä. Paikoin sitä löytyikin, mutta itsensä kantaminen on Elmolle vielä aika työlästä. Yritystä oli silti jälleen mukavasti. Muutenkin laukka pyöri molempiin suuntiin paljon paremmin verrattuna meidän edelliskerran menoomme.
Loppuraveissa sain vielä houkutella Elmoa kantamaan itseään edestä. Saimme vielä mukavia hetkiä, joissa pyrimme Elmon kanssa molemmat pitämään itsemme kasassa. Sisäinen kouluratsastajani oli kyllä niin fiiliksissä! Vaikka tunnilla ei ihmeitä tapahtunut, oli yleinen fiilis yksinkertaisesti mainio. Jotenkin tuntuu, että ratsastin tänään keskivertoa keskittyneemmin ja rennommin, jolloin Elmonkin oli helppo yrittää parhaansa. Sen kanssa saadut onnistumiset ja kovasti sinnepäin menneet hetket tuntuivat tosi kivoilta. Naureskelinkin, että jos minulle olisi nyt annettu koulukisojen ilmoittautumislappu eteen, olisin rustannut itseni ja Elmon siihen. Tällaiset tunnit ovat kyllä kivoja, kun oma asenne on kohdillaan.
