Maastoilua ja hyppelyä

Aurinkoinen lauantaiaamupäivä hurahti tietysti mukavasti heppaillessa. Kävimme Kaisan kanssa ratsuillamme ensin maastossa tunteroisen lenkin. Sitten pyörähdimme vielä kentällä ottamassa parit hypyt seuraavan päivän estekisoja varten.

Maastoreissulle lähdimme minun ja Jetin ottaessa vetovastuun. Kävimme jälleen tutun lenkin tie- ja metsäosuuksilla. Alkumatkasta Jetti keksi pällistellä muun muassa postilaatikkoa ja tiessä olleita kuoppia, mutta sain välillä kiinnitettyä sen huomion minuunkin. Otimme yhden pidemmän laukkapätkänkin, joka sujui mukavasti. Sen jälkeen hidastelimme käyntiin, sillä edessä oli tienlaitaan pysäköity auto. Jettihän alkoi pällistellä ihan kunnolla etenkin, kun se huomasi ihmisen puskassa ja pari muuta auton takana. Siihen loppui herran rohkeus, ja vakaan ja viisaan Vaken täytyi johdattaa meidät tämän kauhistuksen ohi. Sen jälkeen ravasimme tovin ja suuntasimme kävelemään metsäosuudelle.

Metsäosuus meni ihan asiallisesti, ja pääsimme palamaan samaa tieosuutta myöten takaisin. Aiemmin kohdatut ihmiset olivat Jetin mielestä edelleen hurjan jänniä, joten Vake sai johdattaa meidät taas siitä kohdasta yli. Otimme myös toisen, vähän lyhyemmän laukkapätkän, jossa Jettikin pääsi menemään vähän rennommin. Kotia kohti Jetin askel nousi ravissa aika mallikkaasti, joten lenkki teki taas tehtävänsä. Käppäilimme loput matkasta ennen kuin pääsimme vielä kentälle ottamaan parit hypyt.

Otin ristikolle (ratapiirroksen este 4) pari hyppyä vasemmassa kierroksessa ja yhden hypyn oikeassa. Este ylittyi ihan ok, vaikka en saanut Jetin laukkaa pyörimään kunnolla. Olisi pitänyt herättää Jetti kunnolla, mutta hyydyin itse liikaa. Näiden hyppyjen jälkeen tulimme vielä Kaisan suunnitteleman radan kerran. Estekorkeus vaihteli ristikosta ja kavaletista 80 senttiin. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa ylittäen ykkösenä olleen kavaletin. Se sujui ihan mukavasti. Tie kakkoselle oli ok, ja Jetti hyppäsi sen hyvin vaihtaen vasempaan laukkaan. Kolmoselle meno hyytyi hieman, mutta pungersimme siitä Jetin kanssa yli. Hypyn jälkeen olimme ristilaukassa, joka ei korjaantunut ennen nelosena ollutta ristikkoa. Pääsimme kuitenkin sen yli asiallisesti. Viitosena oli pysty uudella aurinkoportilla koristettuna. En halunnut esteelle ongelmia, joten taktikoin ja pyysin Kaisan ja Vaken blokkaamaan esteen vasemman puolen. Eihän se Jetti niitä erikoisempia esteitä katsele, mutta minä senkin edestä. Kaisan ja Vaken sijainti oikeassa kohdassa rauhoitti mieltäni niin, että Jetti meni neloselta viitoselle viidellä askeleella ja hyppäsi miniradan viimeisen esteen ilman miettimistä. Rata sujui kohtuullisesti. Energiaa toki olisi saanut olla enemmän ja minun puskemistani vähemmän, mutta Jetti meni onneksi kaikesta tasaisen varmasti yli.

Tämän jälkeen hyppelyt riittivät samoin kuin päivän ratsastukset. Maasto meni mukavasti pienistä jännityskohdista huolimatta. Erityisen kivaa oli huomata, etten jännittänyt vetopaikalla olemista niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä siihen voi tottua? Se olisi tosi kiva juttu. Hypyissä kivaa oli se, että olimme molemmat Jetin kanssa menossa esteistä yli. Täytyy yrittää ottaa sama asenne kisaradoilla, niin jospa saisimme mukavat suoritukset.