Kisat pidettiin maneesissa, jossa sai vuorossa olevan lisäksi olla kaksi ratsukkoa. Hyväkuntoinen kenttä toimi isona verryttelyalueena. Lähdin verryttelemään Jettiä kolmea varttia ennen omaa suoritustani. Tavoitteeni oli yksinkertainen: Jetin piti vastata pohkeeseen ilman, että joutuisin hoputtamaan sitä joka hetki tai käyttämään ääntä apunani. Kävelimme ja ravasimme hyvän tovin hieman pidemmällä tuntumalla. Sen jälkeen otin ohjat tavalliselle tuntumalle ja aloin huolehtia, että liike säilyi niin suorilla kuin kaarteissa. Nohitusta se vaati, mutta sain oltua aika napakka. Kun Jetti alkoi liikkua paremmin, keskityin hakemaan asetukset läpi erityisesti vasemmalle puolelle. Ulko-ohjan tuki ja hieman kohottava ote sisäohjasta auttoivat siinä. Laukassa taas hain ratsuun kierroksia. Suorilla pätkillä löytyikin aika mukavaa etenemistä. Ratsastin lyhyesti parit kolmikaariset kiemuraurat, pysähdykset ja peruutukset, askeleenpidennykset ravissa sekä laukkalävistäjät. Tehtävät sujuivat kohtuullisen tasaisesti. Myös kinkkiset laukkalävistäjät onnistuivat. Näiden jälkeen siirryin maneesiin, jossa tein lyhyesti samoja asioita pitääkseni Jetin hereillä. Kun vuoromme tuli, tyyräsin Jetin nopeasti tuomaripäätyyn. Jetti katsoi tuomaria tovin, mutta tuntui sitten kohauttavan harteitaan ja olevan asian kanssa sinut. Sen jälkeen tuomari vihelsikin pilliin. Otin kontrollin vuoksi Jetillä peruutuksen, ja aloitimme sen jälkeen suorituksen.
Jetti ravasi aika asiallisesti, ja pääsimme alkutervehdykseen hyvin. Arvosanaksi siitä napsahti 8, ja tuomari kehui suoruutta ja linjalla pysymistä. Askeleenpidennykseen lähtiessä muistin ensin suoristaa, kunnes ajattelin, että nyt muuten liikutaan ja pistin Jetin matkaan. Lävistäjä tuli tehtyä vähän hurlumhei-ajatuksella, vaan Jettipä liikkui! Tuomari totesi vähemmänkin riittävän ja tahdin kiihtyvän, numeroksi 7. Kolmikaarisen kiemurauran ratsastin itsekseni tosi tarkasti Artsin oppeja kaarteiden ratsastamisesta eri tavalla miettien. Tuomari kehui tarkkaa tietä, mutta toivoi taipuisuutta lisää. Siitä napsahti 7. Temponlisäys keventämättä lähti paremmin kuin olin etukäteen uskonut. Se tosin hiipui hieman loppua kohti. Tuomari toivoi rennompaa menoa ja luokitteli suorituksemme 7,5 arvoiseksi. Pysähdys tuli ihan ok, mutta olin hieman hätäinen neljän sekunnin suhteen. Peruutus oli myös kohtuullinen, vaikka Jetti vietti siinä takaosallaan hieman vasemmalle. Tuomari totesi peruutuksen olleen kelpo, Jetin seisseen hajajaloin, mutta lähteneen hyvin liikkeelle. Tästä kohdasta tuli 6,5. Toinen askeleenpidennys lävistäjällä oli rauhallisempi ja aiempiin verrattuna hieman vaatimattomampi. Hidastin taas hieman liian aikaisin, numeroksi tuli 7.
Oikean laukan nostamisen unohdin valmistella, mikä ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Sen lisäksi kommentiksi tuli saada pehmeämpi nosto. Numeroksi 6,5. Oikea laukka lähti kuitenkin pyörimään mukavasti, ja sain ratsastettua hyvän keskiympyrän, josta tuomari antoi meille numeroksi 7,5. Laukkalävistäjä eteni hyvin, ja pääsimme kohtuullisen lähelle uraa. Tuomari kehui tarkkaa tietä ja antoi numeroksi 7,5. Vasen laukka nousi hieman helpommin, mutta edelleen vähän hätäisesti. Kuten tuomari totesi: valmistele ja pyöreämmäksi edestä. Numeroksi tästä 6,5. Keskiympyrä laukassa sujui mukavasti. Tuomari kehui kelpoa kuviota, mutta toivoi taas pyöreyttä lisää, numeroksi 8. Laukkalävistäjällä aloin varmistella laukan säilymistä liikaa, jolloin Jetti lähti poikittamaan. Tuomari kommentoi juurikin poikitusta ja antoi numeroksi 7. Ravivoltti oli mielestäni ihan asiallinen. Tuomari tosin toivoi jälleen pyöreyttä sekä taipuisuutta ja antoi kohdasta numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme mukavasti edeten, melkein jopa kiihdyttäen. Jetti pysähtyi hyvin, jolloin pääsin tervehtimään ja taputtamaan hienoa ratsua. Tuomari antoi tästä kohdasta meille numeroksi 7,5 huomauttaen hajaseisonnasta, mutta kehuen suoruutta ja linjalla pysymistä. Suorituksemme olikin sitten siinä, huh!
Radassa parannettavaa olisi ollut tasaisemman tuntuman saaminen Jettiin ja sitä kautta pyöreämpi muoto. Valitsin kuitenkin tietoisesti liikkeen muodon näpertämisen sijasta, jotta Jetin eteenpäinpyrkimys ei katoaisi minun miettiässä muotoa ja unohtaessa pohkeet. Toiseksi istunnassani on vielä työtä, etenkin käsien ja jalkojeni asennon ja vakauden korjauksessa. Todella tyytyväinen olin kuitenkin siihen, miten Jetti eteni läpi radan ilman kummempia hyytymisiä. Ratsastin tiet myös kerrankin mukavan tarkasti. Kaiken lisäksi Artsin opit olivat radallakin matkassa, mikä varmasti auttoi paljon. Kunpa jatkossakin osaisin ratsastaa Jetin tällaiseksi, niin voisimme alkaa treenata helpon B:n ohjelmia ajatuksen kanssa.
Videosta kiitos Kaisalle!
