Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnille sain jälleen Elmon, jee. Minusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä ylikasvanut ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja jatkoimme edelliskerralta tuttujen pohkeenväistöjen parissa. Koska aiempi tunti Elmon kanssa oli mennyt mukavasti, olivat odotukseni tuntia kohtaan aika korkealla.
Teimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle. Ennen pohkeenväistöön lähtöä sai pyöräyttää pitkän sivun loppuun voltin. Tämän lisäksi voltin sai pyöräyttää väistön jälkeen tulleelle lyhyelle sivulle sekä tarpeen mukaan muuallekin. Väistöt oikealle tuntuivat tänään hieman helpommilta. Vasemmalle tehtyihin väistöihin en saanut niin otetta saati tuntumaa. Käynnissä saimme muutamia asiallisia ristiaskeleita, kun taas ravissa Elmo pääsi kiireiseksi ja kipitti monesti väistön läpi. Tajusin Elmon etuosan olevan kaikkea muuta kuin hanskassa, joten pyrin korjaamaan tilannetta. Jotenkin erityisesti raviväistöt jäivät silti puolittaisiksi, osittain aika jännittyneiksikin. Tajusin kuitenkin korjata tarpeen mukaan Elmoa molemmilta puolilta, mutta ehkä se suoruus jäi sitten tänään matkasta. Niin ja eteenpäinpyrkimys.
Tahkosimme kuviota hyvän tovin, kunnes lopulta otimme laukankin mukaan. Laukka nostettiin väistön jälkeen uralta, jonka jälkeen pyöräytettiin voltti lyhyelle sivulle. Laukannostot onnistuivat kohtalaisesti, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Muistelin edelliskerran vinkkejä eli ulkotakajalan aktivoimista, mutta jokin jäi kinnaamaan vastaan. Laukka oli parempaa kuin pahimpina kertoina, mutta kaukana esimerkiksi edelliskerran menosta. Elmo tuntui vähän väsähtäneeltä, joten ehkä se oli antanut jo enimmät paukkunsa tunnin alkupuolella. Kyllä poni yritti, mutta ei ehkä samalla innolla kuin parhaimmillaan. Omasta istunnastakaan ei nyt kauheasti voi antaa kehuja, sillä kun jouduin ratsastamaan hevosta enemmän eteen, en muka pystynyt korjaamaan omaa istuntaani samalla. Hassua, miten moni asia omassa ratsastuksessani kärsii, jos joudun huolehtimaan tavallista enemmän hevosen liikkumisesta. Silti juuri hyvä istunta olisi yksi isoimmista avuista siinä, kun ratsua pyrkii saamaan liikkumaan paremmin itse.
Loppuraveissa houkuttelin Elmoa vielä vähän rennommaksi pidemmällä ohjalla. Se onnistui hyvin, ja Elmo venytti ohjan perässä eteen ja alas. Koska odotukseni tunnille olivat olleet aika korkealle, jäin vähän harmittelemaan tunnin sujumista. Eihän aina toki voi mennä kaikki nappiin, mutta nyt yleinen tuntuma oli turhan hatara. Aivan kuin olisimme jääneet tehtävissä aina puolitiehen pääsemättä kunnolla niistä perille. Rustasin silti lopulta Elmon ja itseni seuran tuleviin koulukisoihin, sillä enpä ole viime aikoina muilla tallin ratsuilla ehtinyt ajatuksen kanssa koulua treenata. Jospa ensi viikon treenit sujuisivat vähän näppärämmin.
