Sunnuntain ratsastukset hurahtivat Artsin viikonlopun mittaisen koulukurssin viimeisillä tunneilla. Päivän ensimmäisellä eli kurssin neljännellä tunnilla ratsastimme palasia ohjelmasta K.N. Special, joka oli tarkoitus ratsastaa Artsin arvioinnissa kurssin päätöstunnilla. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita oli yhteensä neljä. Ratsastimme tunnin aikana ohjelmaa osissa. Mukaan mahtui siis loivia kiemuroita, voltteja, käyntisiirtymisiä, laukannostoja ja ympyröitä. Maneesiin oli kasattu kouluaidat eli pääsimme treenaamaan asioita oikeissa mittasuhteissa.
Loivat kiemurat löytyivät teiden puolesta aika mukavasti. Kymmenen metrin päätyvoltit taas olivat ihan hukassa, ja sain niistä aiheesta huutia. Haahuilin ne aluksi muotopuolina ja älyttömän isoina. Sakkokierroksia napsahteli onneksi sen verran, että lopulta saimme tehtyä voltit suunnilleen oikeassa muodossa ja koossa. Käyntisiirtymiset ja pysähdykset olisivat saaneet olla vähän rennompia, mutta saimme kuitenkin esitettyä ne kohtalaisesti. Nihkeilyä tosin mahtui jonkin verran mukaan. Yksi haaste niissä oli malttaa odottaa, etten kiirehtinyt liian nopeasti takaisin raviin tai lähtenyt pysähdyksestä heti liikkeelle.
Oikean laukan nostaminen lyhyen sivun keskeltä onnistui ihan hyvin, ja laukka oli ympyrällä kunnossa. Lävistäjällä laukka pääsi putoamaan vähän turhan aikaisin. Aloin varmaan stressata lähestyvää pitkää sivua sen verran, että Pave näki viisaammaksi vaihtaa raville. Saimme vähän petrattua tässä, mutta kovin rennosti emme lävistäjän loppua saaneet tultua. Vasemman laukan nostamista I:stä jännitin vähän enemmän, sillä siinä kehnolla valmistelulla nousee helposti väärä laukka. Taisimme kuitenkin nyt saada aina vasemman laukan, vaikka Pave pääsikin noston jälkeen oikaisemaan hieman vasemmalle sen sijaan, että olisimme jatkaneet täsmällisemmin suoraan. Laukkaympyrät vasemmalle menivät ihan asiallisesti. Ohjelman kinkkisin kohta oli vasemmassa laukassa tehdyn lävistäjän jälkeen siirtyminen käyntiin. Nämä siirtymiset ovat minulle hevosesta riippumatta hankalia, joten en odottanut kovin suuria nytkään. Kertaalleen sain kuitenkin pääty-ympyrällä Pavesta hyvän otteen, jolloin laukka rullasi tasapainossa ja rauhassa. Pave tosin meni siinä hieman kuolaimen alle, mutta jotenkin tuntui olevan silti takajaloillaan. Lävistäjälle lähdettäessä tunsin, kuinka Pave oli allani ja kuulolla, jolloin teimmekin tähän asti asiallisimman siirtymisen laukasta käyntiin. Raviaskelia mahtui väliin ehkä pari, mutta ne olivat rauhallisia ja käyntiä valmistelevia. Olin ihan mielissäni ja tallensin tunteen tarkasti muistiin. Tällaista laukkaa pitää hakea jatkossakin siirtymisissä alaspäin.
Ehdimme käydä tunnin aikana mukavasti ohjelmaa läpi eikä siitä noussut mitään uusia pulmia esille. Siirtymiset alaspäin ovat edelleen vähän haastavia samoin kuin oikeiden reittien ja etenkin volttien koon hahmottaminen. Pave tuntui tällä tunnilla vähän ponnettomalta, joten kovin hyvää energiaa ei liikkumisessa ollut. Vaikka ei ihme, olihan takana jo useampi tehokoulutunti. Vaan hyvin se kuitenkin jaksoi yrittää, kun tsemppasin itsekin.
